Kaffe ja tupakki



Tänään Ms Tatin hellepäivää ilahdutti mainio tietokirja menneiltä vuosilta, hämeenlinnalaisen historioitsijan ja kielitieteilijän Gustaf Erik Eurénin Kaffe ja tupakki vuodelta 1855.


Luettuaan tämän napakan ja mieltä kiehtovan kirjan Ms Tatin oli pakko selvittää hiukan, mitä sen kirjoittajasta tiedetään. Eurén vaikuttaa olleen monitoiminen mies. Historian opettaja, kirjailija, valtiopäivämies ja kielitieteilijä, joka mm kirjoitti suomen kieliopin ja ensimmäisen täysimittaisen suomennoksen Tuhannen ja yhden yön tarinoista ja useita kulttuurihistoriallisia tutkielmia ja elämäkertoja. Hänen eläintieteellisiä teoksiaan ovat mm. Apinjat ja marakatit sekä Muurahaiset. Lisäksi hän on kirjoittanut sekä Suomen maa- että meripedoista.


Ikävä kyllä Eurénin kirjaa kahvista ja tupakasta ei löydy alkuperäisenä Ms Tatin vanhojen kirjojen hyllystä, mutta hän saattoi nautiskella siitä sähkökirjana. Mikä oiva keksintö! Ms Tatia kahvi kiinnostaa edelleen Kolumbiassa käynnin jälkeen.


Niinkuin ihmisten elämässä yksi kansa on toista merkillisempi ja usein yksi ihminen kansan seassa merkillisempi kuin koko kansa yhteensä, niin on kasvaimienki seassa toinen kasvulai toistansa merkillisempi ja monesti on yksi ainoa kasvain kaikkein heimolaistensa joukossa ylimäärin tunnettu ja ihmeellinen. Leipäkasvut ovat kaikkina maailman aikoina arvattavasti olleet merkillisimmät, ja niitä lähimmät ovat muut ihmisten syötävät kasvaimet. Sitten tulevat ihmisten vaatteiksi kelpaavaiset kasvaimet. Lopuksi ovat eläinten syötävät kasvaimet saaneet suurimman arvon. Muista tietävät tuskin muut kuin oppineet mitään.


”Ihmisten nautinnoksi käytetyistä kasvaimista” kaffepuu on saanut ”suuren merkillisyyden”, mistä Eurén kertoo mm kahvinjuonnin historian kautta. Kaffen vaiheista maailmalla ei puutu väriä eikä melskettä. Hänen mukaansa kaffen alku on satuisessa hämärässä, mutta laajemmin juoma lähti leviämään arabimaissa, etenkin Mekassa, yleistyttyään. Sieltä pyhiinvaeltajat veivät kahvinjuonnin kotipaikkakunnilleen.


Kuitenkin oli aikoja, jolloin kahvinjuontia vastustettiin päihdyttävänä ja epäterveellisenä tapana. Mm Kairossa oli joskus 1500-luvun puolivälin tienoilla kiihkoisaa kahvinjuonnin vastustusta.


--Oikiauskoiset ihmiset tulivat tästä niin villiin, että he kirkosta tultuansa ryntäsivät kaffehuoneisiin sisälle, löivät palasiksi kupit ja pöydät sekä pahasti tupuloitsivat kaikki juomarit. Koko kaupunki jakausi kahteen vihollisten lahkoon, kaffejuomarien ja kaffesotiain. Kapina ja meteli oli hirmuinen. Kaupungin ylimmäinen tuomari kutsui oppineita kokoon ja nämät väittivät yksimielisesti että jo aikoja sitten on tiedetty asia että kaffejuoma olisi sekä luvallinen että hyödyllinen. Kokouksen esimies tarjosi päälliseksi kaikille kaffeeta ja otti itse ensimmäisen kupin.


Vaikka kahvin juominen koki muitakin ajoittaisia takaiskuja arabimaissa, yleistyi se kaiken aikaa, jopa niin, että lopulta säädettiin laki, jonka mukaan vaimolla on oikeus avioeroon, jos hänen miehensä estää häntä juomasta kahvia.


Satamakaupunkien, kuten Venetsian ja Marseillen (Venedigin ja Marseljin) kautta kahvi saapui vähitellen itämailta Eurooppaankin. Ensimmäiset kaffehuoneet Euroopassa avattiin 1600-luvulla Marseillessa, Lontoossa ja Pariisissa. Pohjoismaihin kahvi levisi 1700-luvulla ja täälläkin oli kahvilla omat vastustajansa. Ruotsissa ja Suomessa kahvin juominen oli jonkin aikaa kiellettyä.


Mutta ei se siitä lakannut. Kaffeeta keitettiin riihissä ja metsissä; ja koska kaffeella keittäissä on oma helposti tunnettava hajunsa, poltettiin katajan hakoja niin sekoittaaksensa kaffen hajun.


Kahvin juominen on kuitenkin Eurénin mukaan selvästi terveellistä. Ulkomailla, missä kaikista asioista otetaan selvä, on todettu, että


--kaffeherneessä on enempi häkkyainetta kuin missäkään muussa tunnetussa kasvaimessa, ja häkkyaine on lihan pääaine. Siis on kaffeherne ja kaffejuominen suureksi palkinnoksi niille, jotka aivan vähän lihaa saavat syödäksensä.


Poikkeuksen tekee kuitenkin kaffejuoman ja paloviinan sekoittaminen, koska molemmat ovat jo yksinäänkin väkeviä aineita.


Kahvin juomisen on todettu vähentävän viinan juomista ja tästä syystä myös eri maiden hallitukset ovat halunneet myötävaikuttaa kahvinjuonnin lisääntymiseen alentamalla kahvin hintaa.


Vaikka jotkut omavaraisuuden ihannointiin taipuvaiset pitävät kahvia haitallisena tuontituotteena, toteaa Eurén tutkielmansa lopuksi Ms Tatin mielestä erinomaisen kattavasti:


Jos taitaisimme yhdellä silmän heitolla katsahtaa yli koko sen suuren liikunnon maailmassa, jonka tämä pieni ja vieras siemen on matkaan saattanut, kuinka tuhansittain ihmisiä viljelevät ja raivaavat maita kaffepuita istuttaaksensa, kuinka kauppamiehet niitä sitte ostelevat talonpojilta ja kokoovat laivain täydet, kuinka laivat merille sitte niitä kuljettelevat maanpiirin ympäri merimiesten ollessa vaaroissa, kuinka taas kauppamiehet niitä toinen toisillensa jakailevat ympäri kaupunkeita, kuinka vihdoin niitä myyvät ostajille kaikista säädyistä ruhtinaista alkain aina tölliläisten muijiin saakka, kuin vaskisepät hikoilevat pannua takoissansa ja savenvalajat kuppia ja muita valaissansa, kuinka akat ja piikat keittelevät tätä herkkua vartoen sen kiehumista yli laitojen, kuinka viimeiseksi pienet seurat pakisevat ilossa ja hyvämielissä koska kaffekuppi höyryy nenän alla – jos kaikki tämän ajattelemme yhteensä ja vielä lisäämme mitä kaffemyllyt, polttajat ja muut siitä saavat tekemistä, tosin on maan piirin päällä tuskin mikään yksinäinen aine, joka niin paljon matkaansaattaa ihmisille toimitusta ja hyvämielisyyttä kuin kaffepuu.


Tupakan käytön yleistyminen Amerikasta muualle maailmaan taas kuuluu Eurénista niihin tapahtumiin, joiden syitä on vaikea ymmärtää. Tupakka kun on sekä pahanmakuinen että pahanhajuinen, myrkyllinen ja pahoinvoivaksi tekevä kasvi. Tosin sillä on pienessä määrin lääkinnällistä käyttöä, minkä intiaanit tunsivat tupakkaa kasvattamaan alkaessaan. 

Silti Eurén kuvaa tupakan leviämishistoriaa ja sen silloisia tuotantomääriä yksityiskohtaisesti.


Monissa maissa tupakan myynti havaittiin hyväksi verotuskohteeksi ja tupakan viljely tai tuonti monopolisoitiin ja tupakkaa myytiin kansalle korkeaan hintaan.


Arvovaltaisista tupakan vastustajista Eurén mainitsee mm Jaakko I:n, joka kirjoitti pilakirjan tupakan turmeluksesta 1619. Siinä hän tupakan terveyshaittojen lisäksi mm toteaa, että vaimotkin joutuvat ennen pitkää turvautumaan tupakanpolttoon, jotta jaksaisivat elää haisevien miestensä kanssa. Tupakan mustat savupilvet kun antavat aavistuksen helvetin kaasuista. Eurén kovasti ihmettelee kuninkaan tarttumista tällaiseen ilmaisumuotoon. Paavi Urban 8:s puolestaan ”julisti ne pannaan, jotka kirkossa nuuskua tököttivät naamaansa”, mutta toisaalta tupakalle kirjoitettiin myös kiitosvirsi.


Ms Tati jäi näistä kiinnostavista seikoista luettuaan hiukan ihmettelemään, mihin Eurénin kahvin yhteydessä niin pulppuava runosuoni ehtyi tupakan kohdalla. Eurén ei oikein keksi tupakan suosiolle muuta syytä kuin että se on helposti viljeltävä kasvi, joka pärjää lähes missä vain. Eikä häntä innosta erityisemmin kuvailla tupakan haittojakaan. 

Ms Tati nieli pettymyksensä ja palasi vielä selaamaan kahvin värikästä kuvausta.

Seuraavaksi Eurénilta ehkä Apinjat ja marakatit, mikäli sellaisen sattuisi jostakin löytämään käsiinsä.

Sitten Ms Tati meni kurkistamaan Kolumbiasta tuomansa ja istuttamansa kahden kahvipavun itämistilannetta. - Ei mitään vieläkään näkyvissä.


Kommentit