Ms Tati lukee: Salsaa ja mojitoa

Pirjo Toivanen & Reijo Toivanen: Salsaa ja mojitoa. Stresa 2021. 192 s.

(Saatu: Pirjo Toivanen, kiitos!)

Ms Tatin postilaatikko kolahti. Kolahdusta seurasi pehmeä, mutta raskas *thumps*. Ms Tati avasi toiveikkaana välioven ja huomasi saaneensa paketin. 

Paketista hän kuori esiin kirjan, jonka kansikuvassa levittäytyi sademetsää ja otsikko viittasi Latinalaiseen Amerikkaan: Salsaa ja mojitoa. Ms Tati uppoutui innostuneena saman tien selaamaan kirjan runsasta, upeaa kuvitusta.

Kolumbiassa käynti oli herättänyt Ms Tatin kiinnostuksen ja innostuksen Latinalaiseen Amerikkaan. Mahdollisuuksista vielä joskus matkustaa sinne takaisin ja ehkä vierailla joissakin maanosan muissa maissa hän ei tällä hetkellä osannut arvella mitään. Ehkä mahdollisuuksia ei enää ollut, ainakaan hänen kaltaisilleen riskiryhmäläisille. Mutta tässä hänellä nyt joka tapauksessa oli tilaisuus tehdä pitkiä matkoja alueelle!

Pirjo Toivanen on kirjailija, joka on kirjoittanut kaksi romaania ja novelleja. Pirjo ja Reijo Toivanen ovat julkaisseet yhdessä jo yhden aikaisemman matkakirjan nykyisestä kotimaastaan Italiasta, Proseccoa per favore! (2018). Reijo Toivanen valokuvaa ja Pirjo Toivanen kirjoittaa. Pariskunta julkaisee myös Kulkuri ja Joutsen -nimistä matkablogia.

Matka alkaa Argentiinasta ja päättyy Costa Ricaan, maahan jossa käymisestä Ms Tati on haaveillut eniten. Myös Kolumbiassa vieraillaan.

Kirjan sisältö on mukavasti ryhmitelty maittain siten, että eri aikoina samaan kohdemaahan tehdyt matkat sijoittuvat peräkkäin ja yhteen. Vanhimmat matkat on tehty 2010 ja viimeisimmät tänä vuonna. Pariskunta on vieraillut Argentiinassa, Kuubassa, Meksikossa, Perussa, Chilessä, Pääsiäissaarilla, Kolumbiassa ja Costa-Ricassa.

Katseltuaan kuvien värejä ja tunnelmia ensialkuun kyllikseen Ms Tati otti miellyttävän asennon nojatuolissa ja alkoi lukea kirjaa alusta.

Pirjo Toivanen kirjoittaa mukavasti, vaikutelmia ja tunnelmia havainnoiden ja pieniä sattumuksia kertoillen. Kunkin alueen historian keskeiset tapahtumat saavat yleensä myös huomiota, vaikka keskipiste säilyy kaiken aikaa matkan kokijoissa.

Buenos Airesista Pirjo Toivanen piirtää elävää pikakuvaa:

"Rakennuksia pääkatujen takana ei ole korjailtu muutamaan vuoteen.    Kaupungin charmi ei kuitenkaan katoa katujen kuoppiin, maalipinnan        rakoiluihin tai muutamaan rikkonaiseen ikkunaan. Ne saattavat jopa vahvistaa mielikuvaa viisikymmentä- tai kuusikymmentäluvun Italiasta. Sitä vastoin Bullrich-aukio kimmeltää. Se on valtion teollisen kehityksen näyteikkuna, teräksestä ja lasista nousseet rakennukset ovat syntyneet 2000-luvulla. Aurinkoenergialla avautuva ja valoon hakeutuva kaksikymmentä metriä korkea  kukka loistaa kuin se etsisi uutta toivoa avaruudesta."

Eri matkakohteista hahmottuu kokonaisuus sadunomaisten rikkauksien maanosasta, jonka monimuotoinen luonto uhkuu elinvoimaa ja on mahdollistanut satojen, tai ehkä paremminkin tuhansien kulttuurien kukoistuksen. Mutta myös taisteluista, intiaanikansojen rikkauksien varastamisesta voimakeinoin, maan alkuperäisten asukkaiden syrjäyttämisestä ja ilmaston kuumenemisen aiheuttamista vääjäämättömistä muutoksista luonnolle.

Lukiessaan Ms Tati mietti surullisena, millainen maailma olisi nyt, jos eurooppalaiset valloittajat olisivat ryhtyneet hieromaan kauppaa aluksiaan vastassa olleiden alkuperäisasukkaiden kanssa molemminpuolisella kunnioituksella. Mutta vain alkuperäiskansoilla oli valmiudet ja halua siihen.

Sosiaaliset ongelmat, eriarvoisuus, levottomuudet ja huumesodat ovat jatkuneet pitkään ja jatkuvat edelleen. Toivon etsiminen avaruudesta ei ole niinkään liioiteltu vertaus uuden tasapainon tavoittelusta.

Kirja tarjoaa tilaisuuden nauttia pitkällä matkalla olemisen tunnelmista. Kun teksti kertoo ja analysoi, vievät Reijo Toivasen kuvat välittömästi tapahtumapaikoille, nappaavat tilanteita, ihmisiä, eläimiä ja atmosfäärejä, luovat joskus jopa runollisia ja vertauskuvallisia näkymiä. 

Matkakohteena ovat suurimmat nähtävyydet, kiehtovimmat kaupunginosat, museot, historialliset rauniot, kahvifarmit, sademetsät, Amazon...

Kuvausta Kolumbiasta lukiessaan Ms Tati mietti, kuinka matkailijan näkemä todellisuus voi aina olla vain pieni osa kokonaiskuvaa, itsestään selvästi tietysti, kuten Pirjo Toivanenkin kirjan alussa muistuttaa. Ms Tatin on helppo uskoa esimerkiksi, että Bogotan eläväinen ja värikäs kaupunki hurmasi Toivaset niin, että he eivät voineet uskoa siitä slummeja löytyvänkään, ja onnekseen he eivät niihin myöskään törmänneet. Samoilla matkailijan aurinkolaseilla Ms Tati on itsekin katsellut monia paikkoja. 

Loppujen lopuksi matkustamisessa on ehkä kaikkein eniten kyse juuri vaikutelmista ja kyvystä tarttua niihin. Tietojen syventäminen tapahtuu sitten pakostikin lyhyiden matkojen välissä, sillä ihminen ei pysty ottamaan vastaan kovinkaan suurta määrää tietoa yhdellä kertaa. Toivaset huomaavat tämän vieraillessaan Mexico Cityn Arkeologisessa museossa:

"Mexico Cityn merkittävin turistikohde on Arkeologinen museo. Moni turisti            viettää viikon sen uumenissa. Otamme oppaan, jolta saamme jo tunnissa niin    vahvan annoksen Etelä-Amerikassa kehittyneistä kulttuureista, että meidän on    pakko päästä lasilliselle baariin."

Ms Tati jää haaveilemaan viikosta museon uumenissa. Ja siitä lasillisesta.

PS Tästä kirjasta Ms Tati löysi myös sen kuvan laiskiaisesta, jonka olisi itse halunnut ikuistaa Kolumbiassa.