Ms Tati matkustaa

Ms Tatilla on muistikuva vuosikymmenten takaisesta kirjallisesta tapaamisesta. Purjevene, jonka nimi oli Muualla. Hän olettaa, että tapaaminen sattui jossakin Graham Greenen romaanissa, mutta ei ole aivan varma. Oikeastaan sillä ei ole niin suurta väliäkään. Saattaa myös olla, että Muualla oli jonkin muun kuin purjeveneen nimi ja hän vain itse ajatteli, että siitä tulisi hieno veneen nimi. Ei silläkään niin väliä enää. Oivallus, jonka Muualla-niminen purjevene hänelle toi, oli että Tässä ja Muualla eivät loppujen lopuksi eroa kovinkaan paljoa toisistaan. Miten vene oikein voisi olla muualla? Itselleen se on aina tässä, vaikka ihmiselle se onkin muualla olemisen ja muualle uneksimisen väline. Itselleen ihminenkin on aina tässä. Näin ainakin luulisi. Tämä muistui Ms Tatille mieleen, kun hän näki kirjaston uutuushyllyssä Leena Rantasen kirjan Matkustan, vaikka en enää, ja alkoi lukea sitä. Esseetä muistuttavissa lyhyissä kertomuksissaan Rantanen puhuu siitä, miten matkustaminen on kaike

Ms Tati oli varannut hyvissä ajoin liput Flamenco-esitykseen, kun tiesi yöpyvänsä Madridissa helmikuussa. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt  huippuammattilaisten tanssivan flamencoa, vaikka oli kyllä enemmän tai vähemmän satunnaisesti nähnyt flamencoa tanssittavan Espanjassa käydessään. Ei hän ollut tuntenut mitään erityisen suurta kiinnostusta tätä dramaattista tanssia kohtaan, jonka ympärillä hänen mielestään leijui aika vahva turistibisneksen käry. Nyt hän oli kuitenkin päättänyt sivistää itseään. Torres Bermejas -flamencoravintola on toiminut Madridissa jo vuodesta 1960 eli se viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhliaan, näin Ms Tati luki ravintolan nettisivuilta  varausta tehdessään. Ravintolan flamencotaiteilijoihin kuuluu ja on kuulunut melkoinen joukko Espanjan eturivin flamenco-taiteilijoita useiden vuosikymmenten ajalta: niin tanssijoita, laulajia kuin kitaristejakin. Niinpä Ms Tati oli iloisen jännittynyt matkustaessaan hotellistaan metrolla Puerta del Solin aukiolle, jonka

Keittiössä teetä keittäessään Ms Tati tunsi kuinka hikipisara tipahti hänen otsaltaan hänen paljaalle varpaalleen. Ulkolämpömittari näytti 25,2 astetta. - Ainakin näin kotioloissa tämä on ihan liian kuumaa minulle. Hän keitti SUUREN kupillisen teetä (kuuma juoma saa olon tuntumaan viileämmältä).  - Tiedän, minne tällaisena päivänä haluan, ja minulla on kirja kesken. Hän vei parvekkeelle kuppinsa ja Hanna Tuurin kirjan Vihreän saaren puutarhoissa.  - Tässä puutarhakirjassa on enimmäkseen talvi, kevät tai sateinen päivä. Hän tiesi liioittelevansa, mutta se on sallittua minkä tahansa tekemisen motivoimiseksi. Ja helteessä nautitaan eniten viilennyksestä, talvikylmissä ja -pimeissä on hyvä taas vastapainoksi lukea vaikka Intiasta, esimerkiksi Tarquin Hall in Vish Puri -dekkareita, joista hänen mieleensä olivat jääneet tappavan helteen kuvaukset yhtä lailla kuin Hanna Tuurin kirjojen viileä vehreys ja joskus vähän tarpeettomankin rapsakat viimat. Irlannissa ei suinkaan satanut koko ajan Ms

Ms Tatin kesä oli kulunut vielä koronatunnelmissa, eli puolieristyksissä. Eräänä päivänä hän päätti tehdä asiaa Tammisaaren seudulle, koska pitäähän kesällä nyt jonnekin matkustaa. Jo bussimatka itsessään oli nautittava. Pääkaupunkiseudulta ulos päästyä maisemat muuttuivat ensin pelloiksi ja sitten kauniiksi metsänäkymiksi, uudelleen pelloiksi ja hyvin hoidetuiksi taloiksi ja puutarhoiksi. Aurinko paistoi vinosti metsiin. Jokainen mätäs ja pensas ja puunrunko erottui valon piirtämänä kuin satukirjojen kuvissa. He ajoivat Pohjan kauniin kivikirkon ohi. Rannikolle päästyä alkoi tulla mäkiä ja tie muuttui mutkaisemmaksi. Meri kimmelteli silmissä vähän väliä. Tammisaareen päästyä Ms Tati valpastui maisemienkatselumeditaatiostaan. Tuossa on asema, tuonne olisi ajatuksena vielä palata kotimatkaa varten. Uusien peruskerrostalojen välistä vilahti myös vanhojen puutalojen katu, joka näytti kutsuvalta. Mutta Ms Tati jatkoi vielä matkaa, hän oli ajatellut pistäytyä pienessä kylässä nime

Tänään Ms Tatin hellepäivää ilahdutti mainio tietokirja menneiltä vuosilta, hämeenlinnalaisen historioitsijan ja kielitieteilijän Gustaf Erik Eurénin Kaffe ja tupakki vuodelta 1855. Luettuaan tämän napakan ja mieltä kiehtovan kirjan Ms Tatin oli pakko selvittää hiukan, mitä sen kirjoittajasta tiedetään. Eurén vaikuttaa olleen monitoiminen mies. Historian opettaja, kirjailija, valtiopäivämies ja kielitieteilijä, joka mm kirjoitti suomen kieliopin ja ensimmäisen täysimittaisen suomennoksen Tuhannen ja yhden yön tarinoista ja useita kulttuurihistoriallisia tutkielmia ja elämäkertoja. Hänen eläintieteellisiä teoksiaan ovat mm. Apinjat ja marakatit sekä Muurahaiset . Lisäksi hän on kirjoittanut sekä Suomen maa- että meripedoista. Ikävä kyllä Eurénin kirjaa kahvista ja tupakasta ei löydy alkuperäisenä Ms Tatin vanhojen kirjojen hyllystä, mutta hän saattoi nautiskella siitä sähkökirjana. Mikä oiva keksintö! Ms Tatia kahvi kiinnostaa edelleen Kolumbiassa käynnin jälkeen. Niink

Viimeinen päivä Bogotassa oli edessä. Se tulisi päättymään yhdeksän maissa illalla lähtevään lentoon, mutta sitä ennen ennättäisi puuhata kaikenlaista. Vaihtoehtoja oli useita. Mount Monserraten näköalapaikka yli kaupungin ulottuvine näkymineen oli vielä kokematta. Kultamuseo oli herättänyt janon päästä tutkimaan Kansallismuseon kokoelmia ja kaupungin kasvitieteellinen puutarha kolumbialaisine kasvistoineen houkutteli tietysti sekin. Ms Tatin puhelin piippaili aamusta. Hänen kahviseudulla tapaamistaan katulapsijärjestön ihmisistä Carlos oli luvannut esitellä hänelle kaupunkia. Carlosilla oli kuitenkin suuria vaikeuksia löytää Ms Tatin antamaa osoitetta hotellilleen. - Nonni. Jos paikallisillakin on vaikeuksia, niin ei kai ihme, että minullakin oli. Ms Tati mietti vähän helpottuneena.  Koordinaattiv iestittelynsä päätteeksi he tekivät treffit helposti löydettävälle vanhankaupungin aukiolle, johon Ms Tatilla oli lyhyt matka hotellistaan. He kuljeskelivat vähän aikaa päämäärä