Flamenco!

Ms Tati oli varannut hyvissä ajoin liput Flamenco-esitykseen, kun tiesi yöpyvänsä Madridissa helmikuussa. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt  huippuammattilaisten tanssivan flamencoa, vaikka oli kyllä enemmän tai vähemmän satunnaisesti nähnyt flamencoa tanssittavan Espanjassa käydessään. Ei hän ollut tuntenut mitään erityisen suurta kiinnostusta tätä dramaattista tanssia kohtaan, jonka ympärillä hänen mielestään leijui aika vahva turistibisneksen käry. Nyt hän oli kuitenkin päättänyt sivistää itseään.

Torres Bermejas -flamencoravintola on toiminut Madridissa jo vuodesta 1960 eli se viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhliaan, näin Ms Tati luki ravintolan nettisivuilta varausta tehdessään. Ravintolan flamencotaiteilijoihin kuuluu ja on kuulunut melkoinen joukko Espanjan eturivin flamenco-taiteilijoita useiden vuosikymmenten ajalta: niin tanssijoita, laulajia kuin kitaristejakin.

Niinpä Ms Tati oli iloisen jännittynyt matkustaessaan hotellistaan metrolla Puerta del Solin aukiolle, jonka läheisyydessä ravintola oli. Hänen mieltään ei kyennyt synkistämään edes hänen kaupunkiin tullessaan sattunut lompakkovarkaus, jonka selvittäminen oli hänellä edelleen kesken - mutta se on toinen juttu se. Hän oli päättänyt nauttia etukäteen varaamastaan ja maksamastaan näytöksestä täysillä, vaikka sitten sen jälkeen joutuisi kerjäämään rahat aiottua aikaisempaan kotiinpaluuseen.

Itsensä tuntien hän oli varannut runsaasti aikaa ravintolan löytämiseen. Ennen kuin hän edes kääntyi aukiolta johtaville kaduille, hän katseli kaikessa rauhassa aukion tunnusta, hänen mielestään hauskaa Tio Pepe -sherryn valomainosta ja ylipäätään aukion valoja ja siellä kaikessa rauhassa helmikuun kohtalaisen lämpimässä illassa toisiaan odottavia ja tapaavia paikallisia ja turisteja. Sitten hän kävi vielä tarkistamassa, että toinen aukion tunnuksista, karhua ja mansikkapuuta esittävä patsas, oli edelleen paikoillaan. Ms Tatia ajatus mansikkapuista oli aina kiehtonut hänen tätä patsasta katsellessaan, vaikka hän ymmärsikin, etteivät patsaan esittämän mansikkapuun marjat varmaankaan olleet ihan hänen ajattelemiaan mansikoita. Karhu vaikutti kuitenkin pitävän niistä, joten ehkäpä ne olivat makeita ainakin.

Hän sai kuljeskella aukion lähikaduilla hyvän aikaa ja kävellä useamman kerran etsimänsä ravintolan vierestäkin ennen kuin osui oikeasta ovesta sisään. Silti hän oli aikaisessa. Hän näytti alakerran ravintolan ovelle tulleelle tarjoilijalle varaustaan. Tarjoilija ohjasi hänet kohteliaasti suoraan esiintymislavan edessä olevaan pöytään.

Jestas, Ms Tati melkein sanoi ääneen, tämähän on ravintolan paras pöytä. Aikaisesta varauksesta näyttää olevan jotain ilmiselvää hyötyäkin.

Onpa mukavaa, että olen myös maksanut ruokani ja juomani ennakkoon - eritoten, kun minulla ei ole nyt latin latia...

Ravintolasali ja näyttämö olivat saaneet inspiraatiota ja vaikutteita Alhambran linnasta. Sali alkoi pikkuhiljaa täyttyä, läheisessä pöydässä istui iso japanilaisseurue, jossa tunnelma oli korkealla. Tarjoilija toi Ms Tatin juoman ja hetken kuluttua myös tapas-lautasen. Tapasten jälkeen tuli lämmin ruoka. Silloin esitys olikin jo ehtinyt alkaa.

Flamenco-seurueeseen kuului kolme tanssijaa, laulaja ja kitaristi. Ensimmäiseksi tanssimaan kuitenkin ilmaantui hyvin iäkkäältä vaikuttava nainen. Hän oli 78-vuotias. Naisen liikkeet olivat ylpeydellä, arvokkuudella ja varmuudella ladattuja.

Ms Tatista oli todella mielenkiintoista katsella kuinka erilaisia kaikki tanssijat olivat. Erot oli helppo havaita jo yhden esityksen aikana, kun tanssijat enimmäkseen vuorottelivat. Kaikki he tanssivat suurimman osan aikaa yksin, mutta nuori miestanssija tanssi myös molempien naisten kanssa. Toinen naisista oli perinteisempi, leiskuva, myös pukeutumiseltaan, toisen tanssissa ja pukeutumisessa Ms Tati oli näkevinään modernin tanssin vaikutteita. Nuori mies oli äärimmäisen taitava, etenkin suhteessa ikäänsä, ja kehonkieleltään voimaa uhkuva.

Ms Tati istui "aitio"paikallaan suoraan esiintymislavan edessä ja näki jokaisen tanssijoiden ilmeen, jalanpoljennan, käden kaaren ja sormen liikkeen. Näyttämön pölyä leijaili hänen edessään hurjimmissa tanssin kaarteissa niin, että hän piti vaivihkaa silmällä myös lautastaan ja lasiaan, valmiina laittamaan kätensä niiden päälle tarvittaessa.

Hänellä ei ollut aavistustakaan flamencon alkuperästä tai historiasta. Hän oli mielessään yhdistänyt sen tulisieluiseen mustalaismusiikkiin, mutta lauluosuuksista ja kitaransoitosta hänen korvansa oli erottavinaan selvän arabimusiikin kaihoisan kaiun. Laulajan, kitaristin ja tanssijoiden välinen yhteys oli hänelle uskomatonta seurattavaa, kuin telepatian siivittämää improvisaatiota. Ja silti hän pystyi näkemään ja kuulemaan ikivanhan kaavan läsnäolon. Esiintyjät varioivat sitä loputtomiin ja heidän täydellinen keskittymisensä omaan esitykseensä ja toisiinsa nojasi tuon improvisaation sallivan ja sitä suorastaan vaativan kaavan olemassaoloon.

Pelkkä esityksen katsominen nosti Ms Tatin sydämen sykkeen ja sai hänen poskensa hehkumaan. Hän tuskin huomasi, että tarjoilija toi hänen eteensä myös jälkiruuan.

Noustessaan esityksen jälkeen kellarikerroksessa sijaitsevasta ravintolasta katutasoon ja hakiessaan naulakosta takkinsa hän katseli edessään poistuvien naisten naurun säestämää dramaattista pyörähtelyä koko seinän peittävän peilin edessä. Kun naiset olivat jo menneet, hänkin uskaltautui hieman pyörähtämään, nosti kätensä iloisessa kaaressa ylös ja polkaisi kantansa lattiaan.

Hän näytti hassulta ja hänen polveaan vihlaisi. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä.
























Kommentit

  1. Ihanan tunnelmallisia kuvia! Minäkin olen Espanjan matkoilla kovasti nauttinut flamencosta. Valomainokset pimeässä tuovat myös jännittävää matkan tuntua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raisa! Taisin juuri eilen nähdä kuvan, jossa Puerta del Solin aukiolla Pepe-sedän valomainos katselee lumikinoksia. Madridissa(kin) on nyt talvi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentoi, kysy, kerro omista kokemuksistasi ja ajatuksistasi!