Retki vierassatamaan



Ms Tatin kesä oli kulunut vielä koronatunnelmissa, eli puolieristyksissä. Eräänä päivänä hän päätti tehdä asiaa Tammisaaren seudulle, koska pitäähän kesällä nyt jonnekin matkustaa.

Jo bussimatka itsessään oli nautittava. Pääkaupunkiseudulta ulos päästyä maisemat muuttuivat ensin pelloiksi ja sitten kauniiksi metsänäkymiksi, uudelleen pelloiksi ja hyvin hoidetuiksi taloiksi ja puutarhoiksi. Aurinko paistoi vinosti metsiin. Jokainen mätäs ja pensas ja puunrunko erottui valon piirtämänä kuin satukirjojen kuvissa. He ajoivat Pohjan kauniin kivikirkon ohi.

Rannikolle päästyä alkoi tulla mäkiä ja tie muuttui mutkaisemmaksi. Meri kimmelteli silmissä vähän väliä.

Tammisaareen päästyä Ms Tati valpastui maisemienkatselumeditaatiostaan. Tuossa on asema, tuonne olisi ajatuksena vielä palata kotimatkaa varten. Uusien peruskerrostalojen välistä vilahti myös vanhojen puutalojen katu, joka näytti kutsuvalta. Mutta Ms Tati jatkoi vielä matkaa, hän oli ajatellut pistäytyä pienessä kylässä nimeltä Bromarv.

Hän jäi bussista paikassa, jossa jäi pois muitakin. Tässä vaiheessa matkaa bussissa oli jäljellä enää kourallinen ihmisiä.

Kauppa, kirkko, kahvilan terassi ja jokin rantapaikka, josta ei oikein nähnyt tielle, oliko kahvila vai mikä. Ms Tati katseli ympärilleen. Sitten hän tulikin jo kylän satamaan. Hän tiesi, että se toimi veneilijöiden vierassatamana. 

Katseltuaan hetken satamaa hän silmäili tien toisen puolen kirkkomaan vanhoja kivimuureja ja niiden takana näkyviä hautoja. Viidensadan ihmisen kylän hautausmaa ei ollut kovin iso. Hän poikkesi hautausmaalle ja kuljeskeli hetken sen käytävillä. Sitten hän palasi tielle ja jatkoi mäkeä ylös. Oikealla tulivat vastaan idyllinen uimapaikka laitureineen ja pukukoppeineen, vasemmalla paloasema ja veikeässä puutalossa oleva kirjasto. 

Ei hän kovin pitkään jaksanut kävellä, sillä päivä oli kuuma ja hän oli syönyt kotoa lähtiessään vain voileipää teen kanssa aamiaiseksi. Sataman viihtyisän näköinen ravintola Strandbistron veti häntä puoleensa.

Onneksi hän ei halunnut syödä kalaa, sillä lohi oli loppunut. Päivän ruokalistan neljästä ruokalajista kaksi oli lohta, mutta ei se mitään, kasvisruokaa oli vielä saatavilla niinkin myöhään iltapäivästä. Tosin Ms Tati järkyttyi, kun maksettuaan sai kuulla, että ruuan valmistuminen kestäisi 40 minuuttia.

- Kauhea nälkä!

Hän parahti tarjoilijalle, joka otti tiskillä tilauksia vastaan, mutta minkäs asialle mahtoi.

Ruoka oli kuitenkin odottamisen arvoista, vaikkei kovin isoon nälkään tehtyä. Vihreillä pavuilla oli bearnaisekastike ja marinoitua punasipulia ja perunagratiinilla tuoreista herneistä tehty kastike, jota Ms Tati olisi voinut syödä padallisen. Jälkiruuaksi hän otti pistaasijäätelön.

Kuuman sään vuoksi Ms Tati jäi mieluummin istumaan sisälle. Siellä oli viileää ja suuret ikkunat joka suuntaan.

Veneitä tuli ja lähti, terassi kylpi kuumassa auringossa.

- Harvemmat vieraat tänne varmaan bussilla Helsingistä saapuvat.

Ms Tati hymähti itsekseen. 

Hän katseli mielenkiinnolla veneilijöiden touhuja. Osa asiakkaista oli paikallista väkeä, joka kävi satamassa virkistäytymässä. Lapset laskivat liukumäkeä, aikuiset istuivat seurustelemassa pöydissä. Poikien keskellä juoksenteli pieni tyttö vaaleanpunaisessa ballerinanpuvussaan. Hetken kuluttua hän tuli sisälle ja selitti jäätelöjonossa, kuinka jollekulle oli tullut ont i huvva auringossa.

- Sellaista voisi sattua minullekin.

Ms Tati sanoi tytölle ajatuksissaan.

Jonkin ajan kuluttua terassille ilmaantui pari hiukan varjossa olevaa vapaata paikkaa ja Ms Tati kävi hakemassa lasillisen viileää valkoviiniä ja siirtyi istumaan laiturialueen eteen. Siinä hän viihtyi nautiskellen meren sinisyydestä ja kimalluksesta, poutapilvistä ja ihmisten leppoisasta, kiireettömästä hyörinästä.

Häntä harmitti hiukan, ettei yhdessäkään majoituspaikassa Bromarvissa tai Tammisaaressa ollut yhtään huonetta vapaana, kun hän oli edellisenä päivänä inspiraation saatuaan kysellyt. Kyllähän täällä mielellään yöpyisikin, hän mietti vilkaisten satama-alueen pieniin punaisiin luhtimökkeihin, joita niitäkin hän tiesi vuokrattavan yöpymiseen. Eniten häntä kuitenkin olisi miellyttänyt Bed & Breakfast -paikka, joka kuitenkin oli osoittautunut olevan auki vain viikonloppuisin. Ja olisi ollut mukava vähän kierrellä Tammisaaressakin.

Bistro sulkeutui jo seitsemältä, mutta ranta-alueen täytti silloin kesätori, jolla myytiin vihanneksia ja mansikoita.

Torilla jonkin aikaa katseltuaan Ms Tati alkoi etsiä kännykästään paikallisen taksin numeroa. Hän oli kaukokatseisesti tallentanut numeron yhteystietoihinsa jo edellisenä päivänä, koska saapui kylään viimeisellä bussilla. Numero hälytti ja joku mutisi jotakin vastaukseksi.

- Taksi?

Ms Tati varmisti.

- Ei. Ei ole taksi.

Harmillista. Olikohan paikallinen taksi sitten lopettanut? Hän googlasi ja löysi Raaseporin taksin. Nuori tytönääni vastasi taksikeskuksessa.

- Bromarv - onko se joku ravintola?

Ms Tati selitti, mikä oli Bromarv ja kysyi, onnistuisiko taksin saaminen Bromarvista Tammisaaren juna-asemalle. Puhelun päätyttyä hänen kännykkänsä kilahti ja hän huomasi saaneensa linkin, josta hän voisi seurata taksinsa saapumista. 

Hän huomasi, että taksin tulo kestäisi 40 minuuttia, taksi lähti jostakin kymmenien kilometrien päästä. Kuinkahan suuren aloitusmaksun taksi mahtaisikaan veloittaa? Vai mahtoiko 40 minuuttia olla jonkinlainen paikallinen aikamääre kaikelle odotukselle?

Taksi suoriutui paikalle odotettua lyhyemmässä ajassa ja he ajelivat ulos kylästä. Erään talon pyykkinarulla kuivui pieni vaaleanpunainen balettihame.

- Oliko se 60?

Kuljettaja kysyi juuri kun he pääsivät mutkaiseen ja mäkiseen kohtaan. Ms Tatilta kesti hetken aikaa tajuta, että hän kysyi nopeusrajoitusta.

- Jaa-a, en osaa sanoa, nämä ovat minulle ihan uusia seutuja, olen täällä ensimmäistä kertaa. Bussi kyllä ajoi tullessa tässä kohtaa aika kovaa.

- No sitten se on 80.

Kuljettaja päätti.

He juttelivat seudun kauneudesta ja rauhallisuudesta.

- Talvella täällä vasta rauhallista onkin! Täällä on niin rauhallista, ettei tarvitse nähdä ihmisiä ollenkaan, jollei halua.

Helsinkiläisenä Ms Tatia nauratti ja ihastutti tämä ajatus, vaikkei se niin outoa todellisuutta tietysti monelle muulle olekaan.

Peltoaukealta kuljettaja osoitti sormellaan hänelle peuroja, mutta ei hän ennättänyt havaita niitä, kun pellot jo vilistivät ohitse. 

Tammisaaren kaunis asema löytyi paikoiltaan. Taksi veloitti seitsemän euroa aloitusmaksua ja sanoi, että kuudenkinkymmenen kilometrin ajot odottavien asiakkaiden luo olivat Raaseporissa ihan jokapäiväisiä.

Ms Tati jäi asemalle odottamaan Helsingin junaansa ja mietti, että ei tämä kyllä mikään mallikelpoinen matkailusuoritus ollut, mutta mukava päivä kuitenkin. 










Kommentit