Ms Tati matkustaa

Yöllä Kabulin yli lennettäessä Ms Tati tunsi jo olevansa kaukana kotoa. Helsingistä lähdöstä oli kuitenkin vain viitisen tuntia ja enää tunnin verran lentomatkaa jäljellä Delhiin. ”Suomi on idässä”, hän ajatteli. Delhin modernilla ja hienolla lentokentällä tukahduttava kuumuus löi vastaan heti aamun varhaisina tunteina. Pyörryttävää seisomista jonoissa ja yksityiskohtaisten maahantulopapereiden täyttämistä monisivuisen, ennakolta täytetyn viisumianomuksen lisäksi. Ms Tati joutui kaivamaan käsilaukustaan matkaohjelmansa ja etsimään matkan varren hotellien yhteystietoja päiväkohtaisen ohjelmansa selvittämiseksi. Sormenjäljet eivät meinanneet millään tallentua oikein järjestelmään. Matkanjohtaja odotti paikallisen oppaan kanssa kärsivällisesti tuloaulassa muun ryhmän kanssa, ja parkkipaikalla odottivat auringossa laiskoina makailevat kulkukoirat, bussi tuli hiukan myöhemmin. Hotellissa he saivat tervetuliaisiksi kaulaansa samettikukkaköynnökset ja otsaansa suojaavan

Intian Rajasthanin pääkaupungin Jaipurin jalkakäytävät ovat hyvin kuoppaisia. Ms Tati huomasi asian kompastuessaan ja lentäessään rähmälleen maahan, kun oli juuri tulossa katsomasta yhtä Jaipurin hienoimmista nähtävyyksistä eli Tuulten palatsin julkisivua. Polveen tuli vain pieni nirhauma, mutta apukuljettaja syöksyi bussista huolestuneena tarkastamaan vammaa. Hän tarttui määrätietoisesti Ms Tatia käsipuolesta ja johdatti takaisin bussiin. On desinfioitava. Ms Tati ei vastustellut, vaikka tunsikin olonsa naurettavaksi. Ei niin ihmekään, sillä matkatoverit virnuilivat avoimesti topakalle talutusotteelle. - Nyt sinua viedään! Apukuljettaja löysi bussin etuosasta pölyisen metallirasian, jossa oli pieni rulla harvaa harsokangasta ja runtattu, kulunut tuubi jotakin tuntematonta rasvaa. Ms Tatin istuessa jo kiltisti paikallaan apukuljettaja punnitsi noita kahta ensiaputarviketta käsissään tietämättä oikein, miten ryhtyisi lääkintätehtäväänsä. Sitten hän keksi. Hän k

Ms Tati oli päättänyt Amsterdamissa ollessaan vierailla ainakin Rijksmuseumissa, koska se piti nähdä muutaman vuoden takaisen restaurointinsa jälkeen. Hän halusi nähdä miten pyöräilijät – Amsterdamin todelliset valtiaat – ajoivat suuren museokompleksin läpi, sillä pyöräilyreittejä ei niin vain muutellakaan. Sen lisäksi hän toki halusi nähdä myös hiukan taideteoksia. Pyöräilijöistä hän tiesi, koska oli katsonut televisiosta dokumentin Rijksmuseumin restauraatiosta. Dokumentista kävi ilmi, että restaurointiprojekti viivästyi useita vuosia, koska pyöräilijöiden oikeuksia oli loukattu museon ensimmäisissä restaurointisuunnitelmissa. Pyöräilijät olisivat menettäneet hyvän pyöräreitin ja se ei käynyt laatuun. Pitkien julkisuudessa käytyjen valtataistelujen jälkeen pyöräilijäjärjestöt, jotka alkoivat Ms Tatin mielestä siinä vaiheessa vaikuttaa jo hieman amsterdamilaiselta mafialta, saivat tahtonsa läpi ja museo piirrettiin uudelleen. Sisäänkäynti museoon sijaitsee useampikaist