Rijksmuseum ja elämän ohikiitävä hetki

Ms Tati oli päättänyt Amsterdamissa ollessaan vierailla ainakin Rijksmuseumissa, koska se piti nähdä muutaman vuoden takaisen restaurointinsa jälkeen. Hän halusi nähdä miten pyöräilijät – Amsterdamin todelliset valtiaat – ajoivat suuren museokompleksin läpi, sillä pyöräilyreittejä ei niin vain muutellakaan. Sen lisäksi hän toki halusi nähdä myös hiukan taideteoksia.

Pyöräilijöistä hän tiesi, koska oli katsonut televisiosta dokumentin Rijksmuseumin restauraatiosta. Dokumentista kävi ilmi, että restaurointiprojekti viivästyi useita vuosia, koska pyöräilijöiden oikeuksia oli loukattu museon ensimmäisissä restaurointisuunnitelmissa. Pyöräilijät olisivat menettäneet hyvän pyöräreitin ja se ei käynyt laatuun.

Pitkien julkisuudessa käytyjen valtataistelujen jälkeen pyöräilijäjärjestöt, jotka alkoivat Ms Tatin mielestä siinä vaiheessa vaikuttaa jo hieman amsterdamilaiselta mafialta, saivat tahtonsa läpi ja museo piirrettiin uudelleen. Sisäänkäynti museoon sijaitsee useampikaistaisella pyöräilyreitillä, joka halkaisee koko museokompleksin. Taistelun tiimellyksessä museon silloinen johtaja erosi ilmoittaen syyksi sen, että hänen työaikansa kuluu pyöräilijöiden kanssa neuvotteluihin, eikä häneltä riitä aikaa varsinaiseen työhönsä.

Ms Tati seisoi hetken hiljaa katsellen museon mahtavaa barokki- ja satulinnavaikutteista julkisivua. Hän siristeli silmiään kirkkaassa auringonpaisteessa ja yritti nähdä patsaita, torneja ja muita julkisivun yksityiskohtia parhaansa mukaan. Sitten hän hengenvaaraa uhmaten ylitti pyöräilyväylän ja suunnisti kohti sisäänkäyntiä, joka piiloutui alikulkuväylän uumeniin.

Hän muisti lentokentällä näkemänsä museon valtavan mainostaulun ja ajatteli: Rembrandt, here I come!

Mikäli asia ei ole sattunut jo jossakin aikaisemmassa yhteydessä tulemaan esiin, Ms Tati rakastaa museoita. Hän tuntee olonsa juhlavaksi museoiden harjatussa ja puunatussa menneisyyden tuoksussa, joka eroaa kirjastojen ja arkistojen pölyllä parfymoiduista menneisyyden kerrostumista kuin sulkapäähine neulemyssystä. 

Museoiden toisiinsa kytkeytyvien huoneiden salaperäiset paljasta-ja-kätke -leikit täyttävät hänen mielensä euforialla, joka saa hänet uskomaan, että mitä tahansa saattaa yhtäkkiä putkahtaa esiin, mikä tahansa tarunomainen olento tai asia saattaa äkkiä paljastua kiistatta olemassa olleeksi ja dokumentoiduksi todellisuudeksi, josta hän vain jonkin kohtalon oikun vuoksi on jäänyt tietämättömäksi tähän saakka.

Rijksmuseumin sisääntuloaulan valoisuus ja avaruus yllättivät lähinnä salakapakkaa muistuttavan sisäänkäynnin jälkeen. Kierrettyään aulan hieman yli kaksi ja puoli kertaa ja kysyttyään asiaa muutamalta henkilökunnan edustajalta Ms Tati löysikin museokiertelyn aloituspisteen. Hän suuntasi määrätietoisesti kerrokseen, jossa hollantilaisen taiteen kultakauden tekijät esittäytyivät, eikä hän jäänyt yksin tämän valintansa kanssa. Museossa oli kuitenkin loppujen lopuksi melko vähän kävijöitä sillä kertaa, kauniilla säällä oli varmaan vaikutusta asiaan.

Ms Tati on jo ohittanut iän, jolloin ihminen suhtautuu vastaansa tulevaan informaatioon suorituskeskeisesti, yrittäen hallita ja omistaa sitä. Siksi hän harvemmin kovin paljoa lueskelee museoiden opastustekstejä. Hän pikemminkin vaeltelee hedonistisesti aistiensa vietävänä saleissa ja käytävillä, yllättyy ja ihastuu eteensä osuvista ilmestyksistä, mutta nokkaisee silti satunnaisesti myös jonkin tiedonjyväsen, mikäli se ihan nokan eteen sattuu vierähtämään.

Näin tälläkin käynnillä. Jälkeenpäin hotellin mukavaan sänkyyn itsensä oikaistessaan ja museossa ottamiaan valokuvia kamerasta katsellessaan, Ms Tati huomasi käyntinsä teemana olleen hetkien ohikiitävyys. Juhlan ja nautinnon ylenpalttisuus, kukinta, ja sitä saatteleva katoavuus ja toukan ylösnousemus. 

Henry Miller kirjoitti jotakin siitä, kuinka perhonen eli toukan elämän, ahkeran ja hyödyllisyyteen keskittyvän, muusta haaveilemattakaan, ennen kuin siitä tuli enkeli. 

"Kyllä, mutta se eli kauneuden ympäröimänä", Ms Tati ajatteli, nojautui sängynpäätyyn, kasasi pinon tyynyjä jalkojensa alle ja kurotti kätensä kohti teekuppia.