Jaipurin norsut, lehmät ja kamelit

Intian Rajasthanin pääkaupungin Jaipurin jalkakäytävät ovat hyvin kuoppaisia. Ms Tati huomasi asian kompastuessaan ja lentäessään rähmälleen maahan, kun oli juuri tulossa katsomasta yhtä Jaipurin hienoimmista nähtävyyksistä eli Tuulten palatsin julkisivua.

Polveen tuli vain pieni nirhauma, mutta apukuljettaja syöksyi bussista huolestuneena tarkastamaan vammaa. Hän tarttui määrätietoisesti Ms Tatia käsipuolesta ja johdatti takaisin bussiin. On desinfioitava.

Ms Tati ei vastustellut, vaikka tunsikin olonsa naurettavaksi. Ei niin ihmekään, sillä matkatoverit virnuilivat avoimesti topakalle talutusotteelle.

- Nyt sinua viedään!

Apukuljettaja löysi bussin etuosasta pölyisen metallirasian, jossa oli pieni rulla harvaa harsokangasta ja runtattu, kulunut tuubi jotakin tuntematonta rasvaa. Ms Tatin istuessa jo kiltisti paikallaan apukuljettaja punnitsi noita kahta ensiaputarviketta käsissään tietämättä oikein, miten ryhtyisi lääkintätehtäväänsä. Sitten hän keksi. Hän kaivoi avainnipun taskustaan ja aikoi levittää tuubista rasvaa avaimeen voidellakseen sillä Ms Tatin ruhjeen.

- Stop! Stop!

Ms Tati kielsi käyttämästä avainta. Mies pursotti ruskehtavaa voidetta suoraan nirhamaan ja pyöritti sitten muutaman kerroksen sideharsoa Ms Tatin polven ympärille. No niin, homma hoidettu ja tulehdusriski torjuttu. Näin Ms Tati halusi uskoa, ja uskoikin.

Vastoin odotuksia desinfiointi ei yhtään haitannut polven paranemista, Ms Tati vain joutui viettämään parin päivän vierailuaikansa Jaipurissa epäpukeva rätti polvessaan.

Amer Fortin palatsissa ja maharadjan kaupunkipalatsissa rätti unohtui ainakin Ms Tatilta itseltään hienoja näkymiä katsellessa. Amer Fortissa häntä pohditutti eniten komeiden norsujen kohtalo. Hän mietti netissä näkemiään eläinsuojeluvideoita norsunpoikasten julmasta metsästyksestä ja koulimisesta työjuhdiksi ihmiselle.

Palatsikukkulan laelle ihmisiä kuljettavat koristellut norsut näyttivät kuninkaallisen ylpeiltä ja arvokkailta. Ainakin tässä työssään niitä näytettiin kohdeltavan hyvin. Opas kertoi, että norsujen työpäivä oli rajoitettu muutamaan tuntiin, jotteivat ne stressaantuisi. Se kuulosti kyllä paljon paremmalta kohtalolta kuin useimpien intialaisten ihmisten.

Silti Ms Tati valitsi mieluummin rämisevän jeeppikyydin kukkulan laelle kuin kipusi norsun kantotuoliin. Jeepin tuloa odotellessaan hän kävi kuitenkin tervehtimässä vuoroaan odottavia norsuja.

Norsujen suuret kokoerot hämmästyttivät häntä. Kunnioittavan välimatkan päässä hän ojensi kätensä tervehdykseen kohti kaikkein suurinta norsua. Norsu vastasi ojentamalla kärsänsä ja koskettelemalla sillä ystävällisesti Ms Tatin kättä.

- Kiitos Maharadja, että sain tulla palatsiisi.

Ms Tati oli otettu saamastaan ystävällisestä vastaanotosta.

Olisipa minullakin korvat, joilla voisin leyhytellä itseäni kuumuudessa, hän haaveili palatsin portaita ryhmänsä mukana kiipeillessään.

Seuraavana päivänä yli neljänkymmenen asteen helle ja kiertely palatseissa oli tehnyt tehtävänsä. Ms Tatin jalat olivat turvoksissa eivätkä kunnolla mahtuneet hänen mukaviin matkasandaaleihinsa. Hän kysyi oppaalta, olisiko mahdollista, että he pysähtyisivät jossakin vaiheessa päivää hetkeksi ostoksille, sillä hän tarvitsisi ilmavammat kengät.

Hänen toiveensa toteutui ja he palasivat bussilla tapaturma-alttiille Tuulten palatsin alueelle viettääkseen hetkisen ostoksilla kukin tahoillaan. Opas mainosti heille paikallista yrittikosmetiikkaa ja kertoi lisäksi, että täällä Rajasthanissa kasvatetaan kameleja, tarkemmin sanottuna yksikyttyräisiä dromedaareja, joten kengät tehdään kamelinnahasta, joka on ihan erityisen mukava kenkämateriaali.

Ms Tati oli ennättänyt kävellä vasta muutamia kymmeniä metrejä bussilta, kun hänen edessään keskellä pientä myyjien täyttämää aukiota seisoi kaunein lehmä, jonka hän oli Intiassa ollessaan, tai luultavasti koko elämänsä aikana, nähnyt. Hän pysähtyi kohteliaasti puhuttelemaan tätä äiti maan ruumiillistumaa.

Heidän vaihdettuaan kuulumiset, viltillään kauppatavaroidensa keskellä istuva kauppias puuttui puheeseen.

- Hän pitää näistä.

Miehellä oli kädessään pussillinen suuren sämpylän kokoisia kakkusia. Ms Tati kaivoi kiltisti esiin lompakkonsa ja osti pussillisen. Hänen pussista nostamansa kakku tuntui raskaalta hänen kädessään ja myös hiukan rasvaiselta. Täyttä ravintoa siis. Ms Tati oli jo kuullut, että intialaisen tavan mukaan emännät jättivät portailleen aamulla leipomistaan leivistä osan, jotta kaikkialla vapaina vaeltelevat lehmät voisivat käydä syömässä niitä. Näin leipojat perheineen saivat äiti maan siunauksen teollaan.

Ms Tatin kutsuessa lehmä asteli Ms Tatin luo ja söi arvostavin elkein kakun hänen kädestään. Ms Tati saattoi haistaa jumalattaren hyväntuoksuisen hengityksen. Jumalatar oli selvästi syönyt viimeksi hedelmiä.

Mummolan lehmien hengitys tuoksui heiniltä, kun olin lapsi, Ms Tati mietti. Tämä on niin paljon hienostuneempaa.

Ms Tati tarjosi jumalattarelle vielä toisenkin leipäsen, mutta sanoi sitten kauppiaalle, että tämä voisi antaa loput pussista jollekulle muulle. Ohi kulkemassa ollut mies pysähtyi saman tien tämän kuullessaan ja otti pussista leivän, jonka tarjosi lehmälle samalla kun kumarsi sille syvään. Lehmä hyväksyi hänenkin lahjansa, ja edelleen kumartuneena mies kohotti kätensä lehmän pään yläpuolelle ja veti kädellään jumalattaren pään yllä leijuvan siunauksen oman päänsä päälle.

Siunattu Ms Tati jatkoi matkaansa. Heti ensimmäisessä kadunkulmassa hän näki kenkäkaupan, jonka edessä oli esillä sandaaleja.

Sisällä myymälässä kenkiä katsellessaan hän kurotti kohti ylähyllyä, ja myyjä kiiruhti hänen avukseen. Miehen vetäessä hyllystä Ms Tatin osoittamaa kenkäparia jotain tipahti yllättäen hyllyltä kohti Ms Tatia. Ms Tati huudahti ja hypähti itselleen epätyypillisen ketterästi syrjään. Lapset tirskuivat myymälän etuosassa. Suurelta mustalta hämähäkiltä näyttävä otus oli langasta tehty ja lankaan ripustettu lelu, jonka lapset olivat viritelleet. Ms Tatia nauratti, vaikka sydän läpättikin vielä ylinopeutta.

Kassalla maksaessaan Ms Tati tuli ryhtyneeksi puheisiin lasten nuoren sedän kanssa. Nuori mies oli istunut lukemassa Koraania vanhemman miehen seurassa Ms Tatin astuessa liikkeeseen. Nyt hän jututti Ms Tatia tämän matkasta ja kaikesta mahdollisesta. He seisoivat puhelemassa kaupan oviaukossa ja mies kysyi sallisiko Ms Tati hänen tarjota itselleen kupin teetä. Ms Tati salli, ja mies vei hänet pienimpään teepaikkaan, jossa Ms Tati oli koskaan käynyt.

Pienen sivukadun rauhassa seinustalla kiehuivat teekattila ja sen kaverina maitokattila, jota myyjä sekoitti taukoamatta. Intialaiseen tapaan tee kaadettiin lasiin ja kuuma maito sen kaveriksi. Ms Tati ei halunnut sokeria. Hän nautti intialaisen mustan teen vahvuudesta mielellään maidon kanssa.

Vieressä oli toinen, edellistä pienempi, kenkäkauppa. Sieltä tarjottiin istumapaikkaa ja he menivät jatkamaan keskusteluaan sinne. Nuori mies kertoi elämästään ja haaveistaan vapautuneesti. Hänen unelmanaan oli perustaa oma pieni matkatoimisto, minkä vuoksi Ms Tatinkin matkakokemukset Intiasta kiinnostivat häntä. Haluaisiko Ms Tati nähdä Intiasta jotakin muutakin kuin palatseja? Totta ihmeessä Ms Tati halusi.

Heidän jutellessaan Ms Tatin katse kiersi kenkäkaupan värikkäissä jalkineissa. Kävi ilmi, että miehen isä omisti kenkäkauppaketjun. 

Aina tahdikas Ms Tati tokaisi:

- Ovatko nämä kengät kamelinnahkaa?

- Ovat.

- Nämä minunkin ostamani?

- Kyllä.

- Minkä ikäisinä kamelit tapetaan?

- Ei kameleita tapeta! Ne ovat liian arvokkaita sellaiseen. Isälläni on sopimus kamelisafareita järjestävien firmojen kanssa. Hän ostaa heiltä kaikki kuolleet kamelit.

Ms Tati tunsi olonsa hieman mukavammaksi kenkäkaupan tuolilla, mutta alkoi pikkuhiljaa tehdä lähtöä saatuaan teelasillisensa tyhjäksi. Mies tarjoutui opastamaan hänet kauppoihin, joissa hän haluaisi käydä. Mitä hän haluaisi ostaa?

- No teetä ainakin. Intialainen tee on niin hyvää.

Hänelle suositeltiin myös kosmetiikkaa. Kenkäkauppias, joka osasi vain muutaman sanan englantia, osoitti Ms Tatin käsivarren vaaleaa ihoa. Hänen kannattaisi ostaa voidetta. Ms Tati kertoi, että hänellä oli jo matkatavaroissaan aurinkovoidetta, mutta hän kävisi kyllä mielellään kosmetiikkamyymälässäkin.

Itse hän ei olisi mitenkään löytänyt teemyymälää. Se näytti vanhanajan sekatavarakaupalta, jossa pääroolissa olivat lukuisat erilaiset pesu- ja puhdistusaineet, niitä oli kasoittain kaupan ulkopuolella ja etuosassa. Kaupan perältä löytyi kuitenkin kannellisia saaveja, joista Ms Tatin paikallisen oppaan pyynnöstä alkoi nousta pieniin kulhoihin myyntipöydälle erilaisia teelaatuja ja mausteita. Ms Tati katseli ihastuneena.

Kauppias ojensi kulhoa toisensa perään Ms Tatin nuuhkittavaksi ja tämä teki työtä käskettyä. Ms Tati kertoi mistä pitää ja mistä ei. Lopulta hänen valitsemistaan aineksista valmistui hänelle ikioma Masala-teesekoitus. Katsellessaan millaisia määriä pippuria ja muita mausteita hänen teehensä päätyi, Ms Tati arveli saaneensa juuri hyvän teelaadun Helsingin pahimmiksi pakkaspäiviksi.

Himalayan-kosmetiikkamyymälä oli kuin eri maailmasta. Se olisi voinut olla missä päin maailmaa hyvänsä, paitsi että hinnat olivat hyvin edullisia.

Hän poistui myymälästä mukanaan pieni paperikassi täynnä ihmeitä tekeviä purtiloita, ja heidän kääntyessään Ms Tatin pyynnöstä jo kohti paikkaa, missä bussi odotti, nuori mies pysähtyi vielä yhden pienen myymälän eteen. 

- Monet matkustavat Jaipuriin vain saadakseen täältä tätä jäätelöä.

Ms Tati saattoi uskoa asian imeskellessään jäätelöpuikkoaan.

Heidän erotessaan Ms Tati halasi nuorta miestä kevyesti, antoi hänelle poskisuudelman ja ilmoitti, että tulisi sitten seuraavalla Intian matkallaan hänen matkatoimistonsa asiakkaaksi.