Ms Tati matkustaa

Ms Tati sattui huomaamaan, että Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa esitetään Eugène Ionescon Tuolit-näytelmää . Pakko päästä!   Niin kauan oli siitä, kun hän viimeksi oli nähnyt livenä absurdia teatteria ylipäätään, puhumattakaan Ionescosta. Äkillinen ikävä TTT:n esityksiinkin alkoi vaivata heti. Teatterimatkasta Tampereelle tuli vihdoinkin varovaisen Ms Tatin ensimmäinen oikea, yön yli jatkunut pienoismatka koronan ilmaantumisen jälkeen. Teatterilippu, junalippu ja sitten hotellin valikointia pitkään ja hartaasti, ihan matkan suunnittelemisen ilon maksimoimiseksi. Ihan keskustasta, tietenkin. Vai menisikö hotelliin, jossa on spa? No ei! Hotelliksi valikoitui ihan junaraiteiden ja rautatieaseman vieressä komeana töröttävä Solo Hotelli Torni , jonne pääsee kätevästi suoraan rautatieaseman raidetunnelista. Paitsi että Ms Tati teki pienen kunniakierroksen pakkasessa aseman ulkopuolella käsimatkalaukkuaan kiskoen ennen kuin keksi, että olisi päässyt lähes suoraan tulorai

Unelmien paikkoja Laila Heinemann: Oi aikoja oi paikkoja. Esseitä eri puolilta palloa (nimiösivulla Esseitä eri paikoista pallolla). 170 s. BoD 2023 Yksi lempikirjailijani Kurt Vonnegutin viimeisistä teoksista on nimeltään Galapagos. Se kertoo pienen ihmisjoukon päätymisestä Galapagossaarille länsimaisen järjestäytyneen yhteiskunnan tuhouduttua. Seuraavien miljoonan vuoden kuluessa näiden viimeisten ihmisten jälkeläisistä kehittyy luonnonvalinnan seurauksena jonkinlaisia hylkeitä, jotka makailevat raukeina saaren laavarannoilla. Onko se dystopia vai utopia? Sata vuotta sitten Galapagossaaret olivat monille utopia.   Ms Tatilla on ollut aina salainen haave. Tai no, oikeastaan montakin, mutta yksi niistä on sellainen, että hänen tekee mielensä tunnustaa se nyt, luettuaan Laila Heinemannin matkaesseistä koostuvan kirjan Oi aikoja, oi paikkoja . Kirjan esseet käsittelevät matkoja ja matkoista haaveilua. Ei mitään pientä unelmointia vaan päähänpinttymän tasoista haaveilua, joka rake

Ms Tatilla on ollut korona-aikana kotiseutumatkailun harrastus: hän on käynyt tutkimassa Helsingin englantilaistyylisiä iltapäiväteetarjoiluja.  Kotikaupungin teematkojen ideana on ollut tuoda matkailun kaltaista ylellisyyttä ja vaihtelua arkielämään. Oikeasta matkailusta koronavuosina säästyneillä rahoilla Ms Tati onkin raaskinut tutustua myös vähän kalliimpiin kattauksiin hienoissa paikoissa, joihin hän ei ehkä muuten olisi tullut lähteneeksi. Ateneum Bistro Kaivokatu 2, Ateneumin taidemuseon yhteydessä Teeharrastus alkoi Ateneum Bistrosta ennen Ateneumin remonttiin menoa ja Outi Heiskasen näyttelyn sulkeutumista. Pöytävarauksen vuoksi osa Heiskasen odotettua laajemmasta näyttelystä jäi näkemättä, mutta vanhana Outi Heiskasen taiteen ihailijana Ms Tati oli kyllä jo aikaisemmin nähnyt aika ison osan näyttelyssä olleista töistä. Hän siis riistäytyi irti Heiskasen risuviivan ja majojen rakentelun luomasta maailmasta ja sen monenkarvaisten asukkaiden seurasta liittyäkseen Bistron pöydiss

Ms Tatin viisi päivää Lissabonin marraskuussa kului kuin siivillä. Säät olivat vaihtelevia, satoi melko paljon, mutta sade saattoi yhtäkkiä vaihtua lämpimään auringonpaisteeseen, joka pakotti vähentämään vaatetusta ja kaivamaan aurinkolasit esiin laukusta. Ms Tati kehitti itselleen päivärutiinin, joka alkoi aamukahvilla lähellä hänen hotelliaan olevassa pienessä, melko vaatimattomassa kahvilassa. Hän piti tuosta kahvilasta sen rauhallisuuden vuoksi ja hänestä oli mukava katsella paikan omistajan järjestelmällistä työskentelyä.  Erityisesti häntä ihastutti vanhan miehen tapa laittaa kahvikuppien lautaset lusikoineen ja sokeripusseineen jo valmiiksi, niin että kun asiakas pyysi kahvia, mies vain otti kupin, valutti siihen tummaa, vahvaa kahvia ja asetti sitten kupin yhdelle lautasista ja ojensi sen asiakkaalle. Hänellä oli koko tiskillinen valmiita lautasia jo valmiina, vaikkei kahvilassa välttämättä ollut yhtään asiakasta Ms Tatin saapuessa.  Tämä mies ei halunnut antaa asiakkaidensa od