Ms Tati matkustaa

Pirjo Toivanen & Reijo Toivanen: Salsaa ja mojitoa. Stresa 2021. 192 s. (Saatu: Pirjo Toivanen, kiitos!) Ms Tatin postilaatikko kolahti. Kolahdusta seurasi pehmeä, mutta raskas *thumps*. Ms Tati avasi toiveikkaana välioven ja huomasi saaneensa paketin.  Paketista hän kuori esiin kirjan, jonka kansikuvassa levittäytyi sademetsää ja otsikko viittasi Latinalaiseen Amerikkaan: Salsaa ja mojitoa. Ms Tati uppoutui innostuneena saman tien selaamaan kirjan runsasta, upeaa kuvitusta. Kolumbiassa käynti oli herättänyt Ms Tatin kiinnostuksen ja innostuksen Latinalaiseen Amerikkaan. Mahdollisuuksista vielä joskus matkustaa sinne takaisin ja ehkä vierailla joissakin maanosan muissa maissa hän ei tällä hetkellä osannut arvella mitään. Ehkä mahdollisuuksia ei enää ollut, ainakaan hänen kaltaisilleen riskiryhmäläisille. Mutta tässä hänellä nyt joka tapauksessa oli tilaisuus tehdä pitkiä matkoja alueelle! Pirjo Toivanen on kirjailija, joka on kirjoittanut kaksi romaania ja novelleja. Pirjo ja Reijo

Lämpö väreili ilmassa Ms Tatin kulkiessa puiston reunaa. Taivas avaran puiston yllä oli korkea ja siellä uiskenteli pilvenhattaroita kevyissä tuulissa.  Ms Tati uiskenteli syreenin tuoksussa. Puiston suuriksi kasvaneet syreeniaidat muodostivat hennon lilan pilviä, joista leijui ympäristöön lähestulkoon kaikki muut aistit kuin hajuaistin lamauttavaa tuoksua. Tuoksua, jonka vaikutuspiiriin joutuessaan tunsi pakottavaa (ja kuolettavaa) halua hengittää yksinomaan sisäänpäin. Ms Tati oli irrottanut koronamaskinsa työntäessään päänsä tuoksupilveen. Joku nainen käveli häntä vastaan puiston polulla ja katsoi häntä kiinteästi. Ms Tati yritti miettiä, oliko kyseessä joku tuttava, jota olisi pitänyt tervehtiä, mutta ei osannut päättää, sillä naisella oli maski kasvoillaan eikä hän sanonut mitään. Ms Tati jatkoi matkaansa tuijotellen puita ja pensaita reittinsä varrella.  Nurmikolla pikkutytöt ulkoiluttivat kanejaan. Rantaa kohti kääntyessään hän ohitti leikkikentän. Pari poikaa makaili yhdellä le

Kesäisten säiden saavuttua Ms Tati kurkisti jälleen vanhojen matkakirjojen kaappiinsa.  Tämä kaappi on siitä jännittävä huonekalu, että Ms Tatilla ei ole oikein aavistustakaan suurimmasta osasta siitä, mitä siellä piilottelee. Hän on ostanut, perinyt tai muuten saanut kirjoja, jotka on työntänyt sinne odottelemaan hetkeään, eikä saata muistaa, miksi ne kaikki oikeastaan siellä ovat. Paitsi että hän on varma, että kaikilla matkoilla on jotakin mielenkiintoista annettavaa, joten merkillisimmätkin matkakertomus-hengentuotteet kannattaa ehdottomasti säästää. Kun hän haparoi kaapin sisältöä, hän tuli pölläyttäneeksi ulos pienen pölypilven, joka enimmäkseen takertui hänen hihaansa. Hän aivasti, ja hänen kätensä osui kirjaan, joka erottautui muista pienen kokonsa vuoksi. Paksuutta sillä kyllä oli, mutta muuten se oli kooltaan jotakuinkin postikortin ja pokkarin välimaastossa. Ms Tati veti sen ulos kirjapinostaan toisen kirjapinon takaa, ja kas, hänellä oli kädessään kaikkien matkahaaveilijoid

Eristyksissä eläminen on vetänyt Ms Tatin mielen hiukan apeaksi. Hän on huomannut suorastaan välttelevänsä matkustamisen ajattelemista, ja tämä selittääkin aika pitkälti täällä blogissa vallinneen hiljaisuuden. Nyt Ms Tatin eteen kuitenkin putkahti tasan vuoden takainen muisto saapumisesta Bogotaan. Karibialla oli ollut kuuma, ja Ms Tati oli elänyt joitakin päiviä lähestulkoon viidakossa nautiskellen luonnosta ja merestä, katsellen kolibrien jalokivimäistä kimaltelua eri väreissä, kuunnellen viidakon ääniä sekä pudistellen lepakon papanoita riippumatostaan aamuisin. Sivistyksen äärelle Kolumbian pääkaupunkiin tultaessa ilmasto vaihtui toiseksi, välillä sateli ja välillä paistoi. Kun ei paistanut, oli jopa melko viileää. Kahvifarmilla ja Karibialla kulttuurin nälkä oli jo ennättänyt kasvaa, joten ensimmäiseksi oli päästävä johonkin mielenkiintoiseen museoon. Oli maanantai-ilta, mutta toisin kuin Suomessa, tai yleensä Euroopassa, joku museo oli aukikin. Kolumbian tunnetuimman taiteilijan

Ms Tatin matkasta Unkariin on kulunut jo vuosia, mutta sitä voi vielä hyvin muistella.  Kaupunkiin tullessaan Ms Tati oli vaikuttunut silloista. Jos olisi kehdannut, hän olisi voinut pyytää taksinkuljettajaa ajamaan niiden kaikkien yli vuorotellen. Ne olivat kaikki niin kauniita jokainen omalla tavallaan. Taksi ajoi hänet kuitenkin lentokentältä hänen varaamaansa Budan huvila-alueen hostelliin. Ylös korkeaa rinnettä ja vehreän, suurten pihojen ja vanhojen huviloiden kaupunginosan kapeille teille. Hän avasi rautaportin ja meni matkalaukkuineen puutarhaan. Portaat ulko-ovelle olivat täynnä kukkaruukkuja. Aurinko paistoi kuumasti, vaikka oltiin jo syyskuun lopulla. Hostellin emäntä tuli Ms Tatia vastaan. Hän ei vaikuttanut puhuvan lainkaan englantia, eikä Ms Tati osannut yhtään unkaria. Ms Tati näytti hänelle varauksensa ja nainen johdatti hänet portaisiin ja yläkerran käytävään, jonka varrella Ms Tatin huone oli. Huone oli vaatimaton, kuten Ms Tati tiesi odottaakin. Huolimatta siitä, ett