Kesä-Porvoo

M/s J.L. Runeberg alkoi olla valmiina matkaan Helsingin Kauppatorin rannassa presidentinlinnan edessä.

Paha vain, että Ms Tati puolestaan oli Hotelli Palacen edessä olevan laiturin edustalla, mistä hän oli jostakin syystä kuvitellut laivan lähtevän. Vilkaisu laiturille, jossa venettä odotti yksinäinen, pieni hautajaissaattue, kertoi hänelle, että paikka oli väärä. Tällöin jopa Ms Tatin täytyi turvautua laivayhtiön lipun yhteydessä sähköpostiin lähettämiin ohjeisiin, joissa kerrottiinkin lähtöpaikka hyvin selkeästi.

Ms Tati saapui laivalle kuitenkin ihan tarpeeksi ajoissa ennen lähtöä. Naama punaisena ja hiki helmeillen hellepäivän aamun kävelykirinsä vuoksi. Vanhalla höyrylaivalla oli mukavan vanhanaikaista tunnelmaa. Penkit, laivakello, monet yksityiskohdat. Kaunis sää oli houkutellut matkaajia mukaan niin, että laivalla oli ihan täyttä.

Kuinka täyttä, siitä Ms Tati kuuli esimerkin poiketessaan ostamaan kupposen teetä laivan kuppilasta, jossa monet olivat nauttimassa lohikeistostaan. Lusikoiden kilke olikin kantautunut sieltä kannelle asti, niin kuin keiton tuoksukin. Ms Tati oli kuitenkin päättänyt syödä vasta Porvoossa. Teetä ostavan Ms Tatin kanssa tiskille osui samaan aikaan vanha herrasmies, joka piteli olkihattua ja kävelykeppiä kädessään. Hän pettyi suunnattomasti kuultuaan, että runebergintortut olivat päässeet loppumaan.

- Miten se on mahdollista? Minä olen ennakkoon maksanut ruoka-annoksen, johon kuuluu jälkiruokana runebergintorttu. Eiväthän ne silloin voi olla loppu!

- Olen todella pahoillani! Meille on tänään tullut niin paljon matkusta--

- Mutta silloin ennakkoon maksetut tortut pannaan syrjään eikä niitä myydä muille!

- Niin. Meille on nyt sattunut tällainen vahinko. Olen siitä hyvin pahoillani.

- Tämä on kyllä todella suuri pettymys, herra sanoi.

Ja myyjä pahoitteli vielä kolmannen kerran ennen kuin Ms Tati poistui teemukiaan ja pullaansa tasapainotellen kannelle vieviin portaisiin eikä kuullut enää sen enempää keskustelusta.

Hän löysi paikan lyhimpien - mutta jyrkkien - portaiden päästä lähimmältä kannelta ja istuutui nauttimaan vain vähän läikkynyttä teetään ja voisilmäpullaansa. Lepuuttaessaan silmiään meren ja taivaan pehmeissä väreissä hän antoi auringon ja merituulen paijailla +50 -suojavoiteella kotona siveltyä naamaansa. Mieleen tuli eräs toinen laivaretki, jolla naama oli palanut rakkuloille yläkannella istuessa. Nyt hän oli pitänyt huolta siitä, että istuskeli ja nojaili reilinkiin enimmäkseen varjon puolella ja sisätiloissa.

He olivat puksutelleet merellä tunnin verran, kun hän näki Vuosaaren tornitalojen siintävän horisontissa, niiden jälkeen tulivat näkyiin sataman nosturit. Vasta nyt, hän ihmetteli, ja tajusi taas, että Helsingin itäinen rannikko on aika pitkä.

Porvooseen saavuttiin Porvoonjokea pitkin. Joen toisella rannalla kalasteltiin, toisella pyöräiltiin, joku mies istui puun alla ja soitti haitaria. Laivamatkustajat hajaantuivat maihin päästyään nopeasti omiin suuntiinsa suloisen pikkukaupungin iloista nauttiakseen. Osa heistä olisi palaamassa parin tunnin kuluttua laivalle matkustaakseen takaisin Helsinkiin.

Ms Tatilla oli kiljuva nälkä ja hän lähti etsimään ruokapaikkaa. Hänen mielessään siintelivät Porvoon kuuluisat ranta-aitat ja hän muisti, että niistä pitäisi löytyä myös ainakin yksi ravintola. Hän etsiskeli sitä hetkisen, samalla kun katseli kaupungin nättejä taloja ja pysähtyi sinne tänne katselemaan tai kuvaamaan tarkemmin jotakin. Joen varressa olevan ravintola Ranta-aitan terassin kaikki varjossa olevat paikat olivat hänen sinne saapuessaan jo varattuja ja hän kääntyi hiukan haikein mielin takaisin kaupunkiin. Etsintä jatkui.

Muutaman ravintolan tarkistuksen jälkeen hän huomasi istuvansa ravintola Zum Beispielissä, samassa paikassa, jossa oli aterioinut edelliselläkin Porvoon matkallaan. Hänellä oli edessään Vanhan Porvoon panimon Mosaiikki-olut ja Laurin salaatiksi ristitty annos, jotka hän oli päätynyt tilaamaan nuorta kesätarjoilijaa ehkä hieman liian tuimasti haastateltuaan. Annokseen kuului mm kotimaisista, tuoreista luomuherneistä tehtyä falafeliä, grillattua halloumijuustoa, grillattuja vihanneksia, salaattia sekä hummusta ja tsatsikia. Olut tuoksui ja maistui kukkealta kesäoluelta. Ei ollut enää nälkä.

Hän huomasi, ettei ennättäisi enää Runebergin museoon, joka oli piakkoin menossa kiinni, ja ajatteli, että aina oli hyvä olla olemassa joku erityinen syy palata. Sen sijaan hän päätti kuljeskella vanhassa kaupungissa ja katsella putiikkien ikkunoita ja mitä nyt sattuisi vastaan tulemaan.

Vastaan tuli kaikkea ihanaa vanhaa ja uutta myyvää pikkukauppaa. Hänen olisi tehnyt mieli ostaa vihreä, mekkoonsa sointuva keramiikkalintu, joka oli kuin luotu sylissä pideltäväksi, kuin rantakivi. Hän hillitsi kuitenkin mielitekonsa, niin kuin myös halunsa käydä ostamassa Brunbergin myymälästä ihan vähän matkaostoksia. Hän näet pani merkille, että kaikki karkkimyymälään sisään menneet palasivat sieltä kunnon paperikassillisen kanssa ja päätteli, että ihan vähän ei ollut se myymälän tunnusomainen juttu.

Hän tallusteli katujen kiveyksillä ja koetti katsella tarkkana eteensä, ettei olisi taittanut nilkkaansa pyöreissä kivissä. Hitaasti ja vaivihkaa kiertäen hän nousi myös kirkonmäelle, jolla kaunis kirkko odotti avoimin ovin. Viimeksi käydessä kirkko oli ollut remontissa. Suuren lehmuksen alla olevalle vihreälle penkille oli ihanaa istuutua varjoon ihailemaan kirkon uusittua ulkoasua. Pieni tuulenvire liikutti hameenhelmaa. Sisällä oli viileää sinihämärää ja urkuri tapaili sävelmiä.

Tee- ja kahvihuone Helmissä oli samanlainen notkuva herkkuvitriini kuin hän muistikin. Hän otti palasen suklaa-kinuskikakkua ja talon omaa Helmi-nimistä mustaa teetä, joka osoittautui raikkaaksi ceyloniksi. Suklaakakkunsa vihermajassa syötyään ja pari kupillista teetä juotuaan hän tuudittautui kukkien tuoksuun, muruja keräilevien varpusten sirkutukseen ja vanhaan pihakaivoon tehdyn suihkulähteen solinaan niin, että huomasi nukahtaneensa vasta, kun tarjoilija, kannoillaan kolme pientä koiraa, tuli keräämään astioita lähipöydistä.

- Miten en huomannut sanoa sille olkihattuherralle, että täältä Helmistä saa runebergintorttuja ympäri vuoden, hän sitten tuli ajatelleeksi.