Ms Tati saapuu Budapestiin

Ms Tatin matkasta Unkariin on kulunut jo vuosia, mutta sitä voi vielä hyvin muistella. 

Kaupunkiin tullessaan Ms Tati oli vaikuttunut silloista. Jos olisi kehdannut, hän olisi voinut pyytää taksinkuljettajaa ajamaan niiden kaikkien yli vuorotellen. Ne olivat kaikki niin kauniita jokainen omalla tavallaan.

Taksi ajoi hänet kuitenkin lentokentältä hänen varaamaansa Budan huvila-alueen hostelliin. Ylös korkeaa rinnettä ja vehreän, suurten pihojen ja vanhojen huviloiden kaupunginosan kapeille teille. Hän avasi rautaportin ja meni matkalaukkuineen puutarhaan. Portaat ulko-ovelle olivat täynnä kukkaruukkuja. Aurinko paistoi kuumasti, vaikka oltiin jo syyskuun lopulla.

Hostellin emäntä tuli Ms Tatia vastaan. Hän ei vaikuttanut puhuvan lainkaan englantia, eikä Ms Tati osannut yhtään unkaria. Ms Tati näytti hänelle varauksensa ja nainen johdatti hänet portaisiin ja yläkerran käytävään, jonka varrella Ms Tatin huone oli. Huone oli vaatimaton, kuten Ms Tati tiesi odottaakin. Huolimatta siitä, että ikkunat olivat auki, siellä tuoksui pinttyneesti tupakalle. Sähkörasiat roikkuivat huolettomasti seinällä johtojen varassa, mutta huone oli avara ja sieltä avautui vehreä näkymä puutarhaan. Kylpyhuone oli puhtaaksi kuurattu ja sänky pedattu siististi. Puolen sekunnin verran epäröityään Ms Tati hyväksyi huoneen, vaikka tupakan haju harmitti häntä.

Hän tuli huomaamaan, että asui lähellä Gellértin kukkulaa, mutta kaukana kaikesta muusta. Aamulla matka kohti keskustaa taittui mukavasti alamäkeen, mutta päivän touhuilun jälkeen palaaminen kävellen jyrkkää rinnettä ylös tuntui vaativan yhden välietapin. Onneksi sellaiseksi oli tarjolla puutarhamaisen terassin omaava ravintola, josta tosin ei ollut enää kovin pitkä matka omaan sänkyyn.

Matkalla oli myös mukava ruokakauppa, josta saattoi ostaa aamu- tai iltapalaa tilanteen mukaan. Kauppa oli aina auki vielä Ms Tatin palatessa illallakin kaupungilta. Ms Tati katseli hiukan ihmetellen hyllyssä olevia vaaleita leipiä, joiden pintaan oli suoraan lyöty hintalaput; täällä ei harrastettu turhia muovipusseja. 

Ms Tati katsoi leipiä ja kauppias katsoi Ms Tatia. Hänestä tuon kuumissaan hikoilevan naisen kiinnostus leipiin, joita hän ei kuitenkaan ostanut, vaikutti hiukan epäilyttävältä.

Ms Tati oli kuvitellut, että Unkarissa syödään paljon lihaa, ja lähes pelkästään sitä. Hän saattoi helpotuksekseen todeta, että kasvisruokaa oli tarjolla paljon ja se oli hyvää. Hän nautti myös erinomaisista unkarilaisista viineistä ja sai tietää, että vaikka Unkari olikin viinimaa, viinejä ei kotimaiselta kulutukselta riittänyt maasta vietäviksi. Tämä selittikin ainakin osittain sen, ettei Ms Tati tuntenut muita unkarilaisia viinejä kuin makean Tokajin ja Erkin pikakiväärin.

Saadessaan ravintolassa erityisen hyvää viiniä hän pyysi tarjoilijaa kirjoittamaan itselleen sen nimen lapulle ja kyseli sitten viiniä kaupoista, pettymyksekseen täysin tuloksetta. Kaupunki kuitenkin suorastaan pursui hyviä ja viihtyisiä ravintoloita ja terasseja.

Vaikka ruokahuolto kasvisruuan ja viinin suhteen toimikin erinomaisesti, olivat Ms Tatin arkirutiinit matkalla vaarassa. Koko viikon hän kärsi hivuttavasta ja hermoja raastavasta teen puutteesta. Teetä ei myyty kahviloissa, ravintoloissa eikä kioskeissa, joiden luota ihmiset lähtivät tyytyväisinä kahvimuki kädessään.

Ms Tati kesti teenpuutteen sankarillisesti, joskaan ei välttämättä tyylikkäästi.  

Kerran hän onnistui tilaamaan teetä ravintolassa, jossa hänen kysymykseensä suhtauduttiin ihmettelevästi, mutta pienen henkilökunnan keskinäisen neuvottelun jälkeen hänen tilauksensa kuitenkin otettiin vastaan. Tilauksen toimittaminen tuntui vain kestävän todella kauan. Sitten Ms Tati näki nuoren, hänen tilauksensa vastaanottaneen tarjoilijan palaavan ravintolaan teepaketti kädessään. Ilmeisesti tyttö oli käynyt kaupassa ostamassa teetä, ja toikin kohta Ms Tatille hänen matkansa ainoan teekupillisen. Kummallisia nuo unkarilaiset, Ms Tati mietti.

Saadakseen muuta ajattelemista hän meni tutkimaan kaupungin kulinaristisia iloja vanhaan kauppahalliin. Siellä hän näki uskomattoman määrän erilaisia ja erivärisiä paprikoita, massoittain herkullisia vihanneksia ja hedelmiä, sieniä (myös suuria tryffeleitä, jotka maksoivat omaisuuksia), paprikajauhetta kolmella eri vahvuusasteella ja pinoittain eri kokoisissa lasipurkeissa olevia vihannessäilykkeitä. Hän osti matkamuistoksi paprikajauhetta pakattuna kauniiseen peltipurkkiin.

Hän löysi myös paikallisen Unicum-merkin likööri- ja brändymuseon ja vietti siellä useita tunteja tutkiskellen heidän tuotteidensa historiaa, valmistusta ja mainontaa eri aikakausina. Zwack-suku, joka oli omistanut tehtaan, joutui luopumaan siitä, kun natsit takavarikoivat tehtaan suvun juutalaisen alkuperän vuoksi. Suku lähti maanpakoon, mutta palasi lunastamaan tehtaan natsimiehityksen päätyttyä. 

Sillä välin, kun Ms Tati kiersi näyttelyä ja katsoi suvun historiaa käsittelevän filmin, hänelle oli katettu maistiaiset parista erilaisesta yrttilikööristä. Hän maisteli niitä ja totesi, että varmaan kaikki näyttelytiloissa nähty mainonta liköörien terveellisyydestä piti paikkansa. Oikeastaan hänelle olisi melkein riittänyt yksi ruokalusikallinen kumpaakin. 

Silti hän osti museon pikkupuodista itselleen pienen pyöreän Unicum-pullon kotiapteekkitarpeiksi.

- Tätä voi sitten kokeilla eri sairauksiin.