Tekstit

Hippikameli Ranthamboren kansallispuistossa

Kuva
Ms Tati suhtautui vähän ristiriitaisin tuntein safarille menoon, sillä periaatteessa hän ei pidä siitä, että eläinten elinalueelle tunkeudutaan turistien huvittamiseksi.  Hänen Intian kiertomatkansa oli tarkoitus muodostua Delhin, Agran ja Jaipurin muodostaman kultaiseksi kolmioksi kutsutun Pohjois-Intian kierroksesta. Matka kuitenkin peruuntui pelkkänä kaupunkikierroksena järjestettynä matkana ja hänelle jäi vaihtoehdoksi ottaa sama matka versiona, johon kuului kaupunkikierrosten lisäksi myös vierailu Ranthamboren kansallispuistossa. Salaisesti hän kyllä iloitsi siitä, että saisi nähdä myös Intian luontoa, ja toivoi, ettei luonto-osuus osoittautuisi pettymykseksi eläimiin suhtautumisen osalta. Hän sai tulla huomaamaan, että joku tai jotkut Intian tuhansista jumalista varmaankin kokevat asiakseen vastata luontoon liittyviin toiveisiin. Ensimmäinen asia, jonka Ms Tati havaitsi heidän bussinsa lähestyessä heidän Ranthamboren kansallispuiston alueella sijaitsevaa majap

Yksinkertainen sankarimatkailija

Kuva
Ms Tatilla on kaapillinen vanhoja matkakirjoja, koska niitä lukiessaan hän voi kätevästi matkustaa sekä ajassa että paikassa. Vanhojen kirjojen viehätyksessä on monta kerrosta. Päällimmäinen on kansi. Sen värit, kirjasintyypit, sommittelu ja kuva kaikkine viesteineen siitä aikakaudesta, jolta ne tulevat. Kun kannen avaa, voi tuntea kuihtuneiden vuosikymmenten hauraan tuoksun, joka syntyy pölyn ja paperin pitkästä liitosta. Ja kun tuoksua hengittää syvään, se alkaa kutitella keuhkojen lisäksi aivojen mielihyväkeskusta, mikä selittää monien ihmisten riippuvuuden lukemisesta. Kirjoista voi hyvin olla riippuvainen ihan vain esineinä, niiden katselusta, kääntelystä ja tuoksuttelusta, mutta eniten riippuvuutta aiheuttaa kirjainten kerta kerralta erilainen järjestys kirjojen sivuilla. Se on hypnoottista ja suggeroivaa kuin mainosvalojen välke, ja imee virtaansa. Niinpä Ms Tatikin viettää monia hetkiä kirjojensa äärellä. Kesäisin hänellä on tapana etsiä hyllystään vielä lukem

Edinburghin kasvitieteellisessä puutarhassa

Kuva
Ms Tatilla on pieni juttu kasvitieteellisten puutarhojen kanssa. Hänen on hyvin vaikea ohittaa kasvitieteellistä, mikäli sattuu kaupunkiin, josta sellainen löytyy. Kasvitieteelliset puutarhat ovat lähestulkoon hienointa maailmassa Ms Tatin mielestä. Vain kahvilat, museot ja kirjastot pystyvät kilpailemaan niiden kanssa elämän tarkoituksen kirkastamisessa. Tai pystyisivät, jos kyse olisi kilpailusta. Kun kävelee puutarhassa, jonka vanhat, eri puolilta maailmaa kootut puut kasvavat rinta rinnan, suojaten muita kasveja, oksiaan tuulessa liikutellen ja pudotellen jättimäisiä käpyjään, on helppo uskoa, että kaikella elämällä on jokin merkitys, ja jokaisella tällaisen maagisen paikan löytävällä myös aikaa istahtaa penkille ja löytää se ilman pienintäkään hoputusta. Joku on nimilaputtanut lähes jokaisen kasvin. Valinnut parhaan kasvupaikan ja parhaat naapurit. Hoitanut ja vaalinut vuodesta toiseen. Suunnitellut ja rakentanut yllätyksiä. Pehmeän ruohon peittämiä polkuja, jotka

Aamupäivä Edinburghissa

Kuva
Ms Tati oli ilahtunut, kun oli osannut valita hotellinsa niin hyvältä paikalta. Matka kansallisgalleriaan oli lyhyt, tosin kylläkin ylämäkeä. Mäkiä Edinburghissa riittää, sillä kaupunki on yksi niistä kaupungeista, jotka väitetään perustetun seitsemälle kukkulalle. Mäkeä kiivetessä näköalat paranivat kaiken aikaa ja Ms Tati pysähtyi vähän väliä ottamaan kameransa esiin, vain huomatakseen, että muutaman metrin päässä näköala oli jälleen edellistä hienompi. Skotlannin kansallisgalleria on keskellä Princess Street Garden -puistoa ja jakaa sen itäiseen ja läntiseen puistonosaan. Pääsy Edinburghin linnan alueelle sijaitsee kansallisgallerian lähettyvillä sekin. Tämä on hemmottelua flaneeraavalle turistille, Ms Tati ajatteli. Kansallisgalleria oli pienempi kuin hän oletti, siihen kuitenkin sisältyi monia mielenkiintoisia ja hauskoja pikkuosastoja sekä skottitaiteen että kansainvälisen taiteen mestareista. Ensimmäinen punaisten näyttelysalien kokonaisuus tarjosi heti yhdessä

Loch Nessillä

Kuva
- Lohhh! Juokaa huonoa viskiä (ettekä muuten löydä sellaista Skotlannista!), jos kurkkuäänne tuottaa vaikeuksia. Yäghhh! Eric opasti skotin kielen saloihin ajaessaan kohti Ylämaata ja Loch Nessiä. 12 tunnin matkalla Edinburghista Loch Nessille ja takaisin hänellä oli kosolti aikaa jakaa viisauttaan paimennettavilleen. Miehellä, joka oli aikaisemmin toiminut viskialalla, vankilapsykologina ja ammattisotilaana ja päätynyt eläkkeellä matkaoppaaksi, oli omanlaisensa näkökulma maahansa. Siinä korostuivat maan historian veriset tapahtumat, Maria Stuartin ihmeellinen kauneus ja älykkyys, maan kuuluminen kansalle ja ympäristön, koulutuksen ja hyvinvoinnin tärkeys. Yleisö koostui valtaosin amerikkalaisista turisteista. He ihmettelivät skottien halua maksaa korkeita veroja saadakseen vapaan, syrjimättömän koulutuksen ja hyvinvointipalvelut. Ja eikö sellainen houkutellut maahan valtavan määrän maahanmuuttajiakin? Myöskään Mr suuren T:n epäonnistuneet golfkeskuskaupat Skotlannissa