Ms Tati matkustaa

Yksi Ms Tatin lempipaikkoja Helsingin kesässä on Meilahden ruusutarha ja arboretum. Ruusutarha on omistettu moninaisille vanhoille ja uusille pensasruusulajikkeille, ja pensasruusuista Ms Tati pitää kaikista ruusuista eniten. Raitiovaunu jätti Ms Tatin tutulle pysäkille Meilahden allergiasairaalan viereen. Ms Tati ylitti kadun ja suuntasi puistoa kohti. Tuttu tie rauhoitti hänen mielensä havainnoimaan luontoa jo ensimmäisen sadan metrin jälkeen. Hän huomasi kukkivat virmajuuret; niitä olikin paljon, joten olisi vaatinut lähes ponnisteluja olla huomaamatta niitä. Tumman ja läpitunkemattoman kuusimetsän reunassa ne kuitenkin näyttivät nuorilta tytöiltä valkoisissa kesämekoissaan. -  Valeriana. Ms Tati sanoi huomaamattaan ääneen. Kasvilla, joka saa uneksimaan, on kaksi kaunista nimeä. Jokin iloisen keltainen kasvi kukki tien laidalla vähän matkan päässä. Ms Tati etsi sen nimeä myöhemmin kotona kasvikirjastaan, mutta ei ihmeekseen löytänyt, vaikka kasvi vaikutti tuiki

Mitä tehdä ensimmäiseksi Reykjavikiin saavuttua? Aurinkoisena kesäkuun päivänä tuuli puhaltaa suomalaisittain ajatellen navakasti, poutapilvet purjehtivat taivaalla ja aikaisen lentomatkan jälkeen päivää on jäljellä vielä ruhtinaallisesti sen jälkeen, kun majapaikka on löydetty.  Ms Tatille valinta oli helppo. Tietenkin mennä etsimään paikallista kasvitieteellistä puutarhaa. Reitti näytti karttaa katsoessa helpolta, eikä kohtuuttoman pitkältäkään, puutarha oli samalla reunalla kaupunkia kuin hänen vaatimaton hotellinsa. Käveltyään toista tuntia suuntaan jos toiseenkin hän muutti hieman arviotaan matkan pituudesta. Miksi muuten islantilaiset kadunnimet ovat niin pitkiä ja vaikeasti hahmotettavia? Ei niin, ettäkö tämä millään tavoin liittyisi matkan pituuteen, Ms Tatille vain juolahti mieleen pohtia asiaa siinä kävellessään. Puutarhan kasvihuonekahvila Flora tuntui perille päästyä kodikkaan kutsuvalta ja Ms Tati tilasikin heti talon omasta sadosta valmistetun kasviske

Ms Tati ajatteli hyödyntää pääsiäislauantain vapaapäivän käymällä katsomassa, miten kevät etenee Porvoossa. Edellisestä käynnistä oli tainnut vierähtää jo lähemmäksi pari vuosikymmentä, niin uskomattomalta kuin se jopa hänen omissa korvissaankin kuulosti. Hän ryhtyi varaamaan OnniBussin sivuilta onnikkalippuja ja olikin nopeasti ja näppärästi katsonut itselleen sopivat kellonajat ja ostanut liputkin.  Sitten hän huomasi, että liput olivatkin pitkäperjantaiksi. No mutta , hän mietti. Ei kai tämä nyt niin päivän päälle voi olla. Kirkollisina juhlapäivinä kaupungit, niin pienet kuin suuretkin, näyttävät vähän erilaista naamaa. Usein vaikutelma on vähän arkista hyörinää masentavampi. Monet paikat ovat kiinni ja katujen tallaajalle tulee tunne, että ehkä hänen(kin) pitäisi olla kotonaan kastelemassa rairuohoa ja tekemässä asetelmia pupuista ja suklaamunista. Museoihin ei ainakaan ollut asiaa. Runeberg-museoon pitääkin mennä kesällä, jolloin voi käydä myös Fredrik