Ms Tati matkustaa

Matkalla teatterista kotiin, juuri sopivasti ennen metroon menoa, on Rautatieasemalla uudehko panimoravintola Kellotorni. Se näytti kutsuvan istahtamaan hetkeksi, kun Ms Tati asteli asemalle juuri näkemäänsä näytelmää vielä miettien ja sen tunnelmissa eläen. Hän valitsi tiskillä runsaasta itselleen ihan uusien olutmerkkien valikoimasta kevyen lagerin ja kantoi juomansa pöytään. Viereisessä pöydässä istui ehkäpä hänen ikäänsä lähestyvä pariskunta, joka jostakin syystä tunnisti teatterista palaavan ihmisen jo ulkonäöltä ja kysäisi vain varmistaen: "Teatteristako tulet?" Saatuaan nyökkäyksen vastaukseksi he jatkoivat: "Saako olla utelias ja kysyä, mitä pidit?" "Ai tekinkö tulette teatterista?" Pariskunta katsoi Ms Tatia odottavasti, ja hän puhkesi puhumaan ääneen juuri miettimiään ajatuksia: "Kyllä täytyy sanoa, että se oli vaikuttavin näytelmä, minkä olen pitkään aikaan nähnyt. Tampereen työväenteatterin Helene oli myös vaikuttava, mutta tässä se yhteis...

Ms Tati istuu Malaga-puistossa lukemassa Ted Hughesin runokokoelmaa The Crow, Varis. Välillä hän nostaa katseensa ja antaa sen levätä ympäröivässä vihreydessä tai seurata hetken hajamielisesti ohikulkijaa. Koiria ja niiden ulkoiluttajia hän pysähtyy katsomaan hiukan pitempään.  Hänen jaloissaan käväisee silloin tällöin viehkeitä turkinkyyhkyjä varmistamassa, olisiko häneltä tippunut maahan murusia. Ne jatkavat hetken kuluttua ympäristön tutkiskeluaan, kun huomaavat, ettei hänellä ole mitään syömistä mukanaan. Sää on lämmin ja Ms Tati nauttii varjoisan puistonpenkin viileydestä ja kostean, runsaskasvuisen puiston hapekkaan raikkaasta ilmasta. Kaiken idyllin yllä käy vihreiden papukaijojen jatkuva torailu ja kirkuna. Se on lähes musiikkia hänen korvilleen, ainakin verrattuna liikenteen ääniin, sillä hän rakastaa noita temperamentikkaita ja värikkäitä kaupungin asukkaita. Hänen mielestään ne muistuttavat hiukan espanjalaisia, mutta sitä hän ei ehkä sanoisi kenellekään espanjalaiselle....

Alcazaban palatsialue Malagassa on rakennettu kauan sitten Espanjan islamilaishallinnon aikana.  Malaga, alkuaan foinikialaisten perustama kaupunki, sai palatsikukkulalleen asutusta jo foinikialaiskaudella 600 eaa. Nykymuodossaan palatsi on peräisin 1000-luvun ensimmäisiltä vuosisadoilta ja siinä yhdistyivät aikoinaan sekä linnoitus, hallinnollinen rakennus että asuinpalatsi. Rakennuskompleksina se on tyypillinen Espanjan mauriarkkitehtuurille ja yksi sen parhaiten säilyneistä kohteista. Ms Tati tuntee suurta viehätystä mauriarkkitehtuurin estetiikkaa ja sen levollista symmetriaa kohtaan. Myös veden vilvoittava ja elävöittävä merkitys rakennustaiteessa kiehtoo häntä siitäkin huolimatta, että hän on kasvanut keskisen Suomen järviseudulla eikä autiomaassa, jossa vesi tai sen puute merkitsevät elämää ja kuolemaa.  Aikaisemmilla Malagan käynneillään Ms Tati on tutustunut Gibralfaron linnaan kukkulan korkeimmassa osassa. Gibralfaron ja Alcazaban välillä on ollut olemassa kulkureit...

Ms Tati liukasteli kohti Tampereen taidemuseota. Hän oli jäänyt liian aikaisin nyssestä ja joutui siksi kävelemään ylimääräiset kaksi pysäkinväliä. Muhkuraisella peilijäällä ne tuntuivat kilometrien pituisilta. Naakka irtautui parvestaan ja asettui hajasäärin jalkakäytävän reunalle tarkkailemaan hänen etenemistään. Se jäi hetkeksi tuijottelemaan estoitta Ms Tatin varovaista etenemistä ja ravisti sitten äkisti päätään ja kääntyi menemään. Kirjasto Metson edessä levittäytyi viihtyisä näky valaistuja myyntikojuja ja niistä tulvivia tuoksuja - maalaismarkkinat. Kojujen välissä oli kuitenkin vieläkin liukkaampaa kuin jalkakäytävillä, mikäli mahdollista. Ja hän halusi varmistaa kiireettömän museovierailun. Siksi hän vain pikaisesti poikkesi reunimmaisiin kojuihin ja osti pussillisen pikkuruisia rahkamunkkipalleroita.  "Kai nämä säilyvät vielä huomisille vieraille hyvinä?", hän kysyi myyjältä, ikään kuin ei koskaan ennen olisi ostanut munkkeja. Tarkemmin ajatellen siitä kyllä olikin...