Onnen kultalintu
Ms Tati liukasteli kohti Tampereen taidemuseota. Hän oli jäänyt liian aikaisin nyssestä ja joutui siksi kävelemään ylimääräiset kaksi pysäkinväliä. Muhkuraisella peilijäällä ne tuntuivat kilometrien pituisilta. Naakka irtautui parvestaan ja asettui hajasäärin jalkakäytävän reunalle tarkkailemaan hänen etenemistään. Se jäi hetkeksi tuijottelemaan estoitta Ms Tatin varovaista etenemistä ja ravisti sitten äkisti päätään ja kääntyi menemään. Kirjasto Metson edessä levittäytyi viihtyisä näky valaistuja myyntikojuja ja niistä tulvivia tuoksuja - maalaismarkkinat. Kojujen välissä oli kuitenkin vieläkin liukkaampaa kuin jalkakäytävillä, mikäli mahdollista. Ja hän halusi varmistaa kiireettömän museovierailun. Siksi hän vain pikaisesti poikkesi reunimmaisiin kojuihin ja osti pussillisen pikkuruisia rahkamunkkipalleroita. "Kai nämä säilyvät vielä huomisille vieraille hyvinä?" hän kysyi myyjältä, ikään kuin ei koskaan ennen olisi ostanut munkkeja. Tarkemmin ajatellen siitä kyllä olikin ...