Ms Tati matkustaa

Ms Tati ja hänen paikallinen oppaansa Jorge jatkoivat matkaansa Sintran puutarhoista Cascais 'n rannikolle, jota kutsutaan myös Portugalin Rivieraksi. Vettä satoi ja Ms Tati tunsi itsensä uitetuksi ja nälkäiseksi kissanpojaksi.  Jorge kysyi, malttaisiko hän odottaa päästäkseen nauttimaan todella kauniista ravintolan sijainnista ja näköalasta, vai haluaisiko kenties syödä lounaansa aikaisemmin jossakin lähistöllä. Ms Tati arveli, että tänään saattoi olla hänen onnenpäivänsä ja päätyi kannattamaan hyvää näköalaa.  He ajoivat merenrannan suuntaisesti ja Ms Tati pääsi ihastelemaan valtamerta ja sen syksyisiä tyrskyjä. Hänen katseensa liimautuikin ihastuksesta mykkänä mereen ja sen liikkeisiin. - Vasemmalla puolella on yksi Portugalin vanhimmista viinitiloista. Siellä viljellään...  - Haluatko, että kerron mitä ohitamme, vai haluatko mieluummin syventyä nauttimaan meren katselusta? Jorge keskeytti heti alkuun esitelmänsä, jonka saattoi sen ensimmäisistä äänenpainoista aavistella olevan

Ms Tati istui bussipysäkillä ja odotti. Ei bussia, vaan henkilökohtaista matkaopastaan, jollaisen oli ensimmäistä kertaa tullut tilanneeksi.  Hän nojasi pysäkin takaseinään ja heilutteli jalkojaan istuimen reunalla kuin lapsi, pitkästyneenä. Hän oli istunut tässä jo hyvän aikaa ja tarkastellut samalla tien toisella puolella olevaa pikkuhotellia, johon oli majoittunut. Hän oli lähtenyt sieltä hiipien, koska oli ihan hiljaista ja muut vaikuttivat nukkuvan sunnuntaiaamun ihanaa untaan. Kukaan muu ei näyttänyt olevan vielä nytkään jalkeilla. Ei ihme, sillä satoi vuolaasti. Ehkä he kaikki myös tiesivät, ettei lähistöllä ollut yhtäkään kahvilaa, joka olisi jo avannut ovensa. Ms Tatikin tiesi tämän, mutta vain koska oli kiertänyt sateenvarjoineen lähitienoot tarkistamassa tilanteen, ja tullut sitten odottamaan noutajaansa hotellin eteen, aivan liian aikaisin ja aamukahvittomuudesta vähän nyreissään. - Jokin näissä aikatauluissa nyt on pielessä, hän tuumiskeli ja muisteli edellisen illan hotel