Ms Tati matkustaa

Hellepäivät eivät ole ihan Ms Tatin mieluisimpia säitä. Mekko liimautuu selkään ja hiki valuu hiusrajasta kasvoille. Vettä ei voi juoda koskaan tarpeeksi ja viuhka unohtuu kotiin. Luonto kukoistaa tikahtuakseen, mutta helteen uuvuttaman ihmispolon aistit tylsistyvät liian laiskoiksi havaitsemaan kesän ylenpalttisuutta, joka hellepäivänä tiivistyy kuin suurennuslasin polttopisteeseen. Meri tuulineen on hellepäivien lohtu ja ilo. Petollinen tosin, sillä mikään ei ole niin helppoa kuin polttaa naamansa hellepäivän auringossa veneen kannella istuessaan, samalla kun ihanat leppeät merituulet viilentävät kasvoja ja lennättävät hiuksia. Siksipä Ms Tati olikin levittänyt tukevan kerroksen +50 suojakertoimen aurinkovoidetta naamaansa, kaulaansa ja niskaansa sekä käsivarsiinsa merelle lähtiessään. Hän oli myös sonnustautunut hellehattuun ja kantoi koria, jossa oli iso, hikoileva vesipullo ja muutama kylmäkalle vesipullon kylmänä pitämiseksi. M/S Norsö lähti Vuosaaren Kalkkihie

Jos Ms Tatin pitäisi kuvata Reykjavikia yhdellä sanalla, sana olisi varmasti ”kotoisa”. Kaupungin kodikkuus ulottuu sen inhimillisestä mittakaavasta kaupunkilaisten mutkattoman ystävälliseen suhtautumiseen. Parhaan ilmauksensa kotoisuus saa kaupungin monissa pienissä kuppiloissa, joista jokaiseen Ms Tati olisi halunnut ennättää istahtaa. Kahviloiden tunnelma ulottui kuitenkin ohikulkijoidenkin hengitettäväksi, ja Ms Tati pysähtyi monia kertoja katselemaan herkullisen kutsuvia kyltityksiä kahviloiden ulkopuolella. Lisäksi jokainen kaupungin talo oli kuin karkki leivoslautasella, toinen toistaan kekseliäämmin ja iloisemmin väritetty ja täynnä pieniä oivalluksia. Reykjavik ei tosiaankaan kärsi liian tosikkomaisesta rakentamisesta ja julkisivukuvasta. Jotenkin kaikki visuaalinen ilottelu silti toimii yhdessä. Karun ilmaston vaatimat peltivahvisteet puutaloissa, erikoiset ulokkeet ja huojuvat puuportaat, joissa Ms Tati sai etsiä jalansijojaan varovasti. Mikään ei Ms Tatin m