Ms Tati matkustaa

St Peter Portin satamaan Guernseyn saarella ei mahdu risteilyalusta. Siksi Magellan- laiva jäi ankkuriin Kanaalisaarten keskelle ja maihin haluavat matkustajat kuljetettiin laivalta pienillä tender-veneillä satamaan.  Ms Tatia jännitti onnistuisiko hän kommelluksitta siirtymään laivan alaslasketulta matkustajasillalta pieneen keikkuvaan veneeseen. Joku kertoi, että joskus huonossa säässä veneen ja laskusillan väli saattaa vaihdella parikin metriä molempien keinahdellessa.  Yksi laivan miehistön jäsen laskusillalla ja kaksi vakaata merikarhua veneessä astinkohdan molemmin puolin ottamassa kiinni käsistä olisivat riittäneet haihduttamaan isommankin huolen kuin se mitä hän asiasta tunsi. Satama oli kaunis. Hän oli ihaillut sitä jo laivan kannelta. Ja myös sataman pienveneet olivat ihailleet risteilyalusta. Purjeveneitä pyöri aamusta laivan ympärillä silkasta uteliaisuudesta, ne menivät ja tulivat ja palasivat, vailla muuta päämäärää kuin hengailla jättiläisen kyljessä. Ehkä he

Jos Ms Tati oli kuvitellut viettävänsä haaveellisen ja mietiskelevän aamupäivän taiteilija Claude Monet 'n luomassa puutarhassa, hän sai havaita viimeistään Giverny yn ja taiteilijan puutarhan parkkipaikalle saapuessaan toiveensa tuulesta temmatuiksi.  Parkkipaikalla oli busseja kymmenittäin, puutarhan poluilta erottui ranskan-, japanin-, ja englanninkielistä puhetta monien muiden kielten yli.  Ms Tati oli ajatellut puheet puutarhan ruuhkaisuudesta varmaankin hiukan liioitelluiksi. Jonossa polkua edelläkävelijöiden tahdissa kulkiessaan hän joutui myöntämään olleensa väärässä. Opas kertoi, että iltapäivät ovat rauhallisempia, ryhmävierailut ajoittuvat aamupäiviin.  Kasvien värit, muodot, heijastukset, tuoksut, varjot ja vuorovaikutus toisten kasvien kanssa hämmästyttivät kaikkia puutarhassa v ierailevia. Värit puhuivat toisilleen ja heijastivat ja muuttivat toisiaan. Värit ja valo olivat olleet puutarhan tekijän mielessä päällimmäisinä, sen Ms Tati saattoi huomata. Hän käv

Kun lähdetään Manchesterin lentoasemalta vastakkaiseen suuntaan kaupunkiin nähden, tullaan maaseutumaisille teille. Ei uskoisi. Siellä täällä vehreydessä vilahtaa lehmiä ja hevosia. Seurue on hiljainen matkalla Tatton Park iin. Kohtaaminen kuudelta Helsinki-Vantaalla, useimmille muutaman tunnin yöunien jälkeen, ei ole omiaan nostamaan vireystasoa tässä vaiheessa.  Puistoon saavuttua Ms Tatin jalat tuntuvat jäykiltä kolmen ja puolen tunnin lentomatkan ja bussissa istumisen jälkeen. Kun ryhmä pääsee lipunmyynnin ohi hänen suunsa kääntyy hymyyn: kolme sievää punaista invaskootteria odottelee kuljettajiaan heti sisääntulon vieressä valmiina palvelukseen. Vain vaivoin Ms Tati malttaa kulkea välinpitämättömän näköisenä ohi. - Loistava idea, hän ajattelee, ja olisipa mainiota päästä kruisailemaan tuollaisella... He kulkevat muurien ja muotoonleikattujen pensasaitojen rajaamien erilaisten puutarhaosastojen läpi. Ruusutarhan aurinkokello näyttää kymmentä, puutarhaleijona torkkuu altaa