Ms Tati matkustaa

Ms Tati istui tyytyväisenä bussissa matkalla Irlannin hienoimpien maisemien äärelle. Toiveesta nähdä niitä oli oikeastaan koko hänen matkansa saanut alkunsa, joten hän oli syystäkin iloisella mielellä. Sää oli kaunis ja bussissa kävi innostunut puheensorina. Punatukkainen bussia ajava opas Steve löysi jotakin kerrottavaa jokaisesta pienestäkin kylästä, jonka läpi tai ohi he ajoivat. He pysähtyivät mm katsomaan komeaa vuohipukkia esittävää patsasta Killorglinissa ja kuulivat, että kaupungissa järjestetään joka vuosi elokuun 10. päivästä alkava kolmipäiväinen juhla Puck Fair . Noiden päivien ajaksi kruunataan vuorilta haettu villi vuohi kuninkaaksi. Juhlaa on vietetty jo 400 vuotta ja se on Irlannin vanhimpia messu- ja festivaalitapahtumia. Sitä vietetään kiitollisuudenosoituksena vuohipukille, joka 1600-luvulla pelasti kaupungin englantilaisten valloittajien hyökkäykseltä juoksemalla vuorilta kaupunkiin pakokauhun vallassa jouduttuaan eroon sotilaiden hätyyttämästä laumastaa

Kasvitieteellisen puutarhan vierailun aamuna satoi vettä, mutta Ms Tati päätti olla optimisti ja otti sateenvarjonsa ja lähti jälleen matkaan karttoineen. Häntä vastaan käveli mies ulsterissa sateenvarjonsa alla. Mies katseli häntä ystävällisesti kuin punarinta puistossa. - Onpa todella vahinko, että tuli tällainen ilma! Hän kuulosti yhtä pahoittelevalta kuin jos sade olisi hänen vikansa. Ms Tati hymyili takaisin ja nyökytteli lohduttavasti. Kun hän oli kävellyt muutamia kilometrejä ja palannut neljä kertaa samaan risteykseen takaisin huomattuaan olevansa menossa väärään suuntaan, hän tuumasi ansainneensa second breakfastin .  Risteyksessä oli kahvila ja kahvilan tiski pursusi erilaisia piiraita. Missään ei kuitenkaan kerrottu mitä ne sisälsivät, joten Ms Tati tyytyi croisantiin ja mustaan teehen maidon kera. Toivo kasvitieteelliseen puutarhaan pääsemisestä vielä joskus elpyi hyvää irlantilaista teesekoitusta nauttiessa ja Ms Tati päätti lopettaa oman ets

Ms Tati totesi Dublinin kartasta, että puistoista ei ollut pulaa kaupungissa, mutta muistutti itseään, että aikoi seuraavana päivänä vielä Kasvitieteelliseen puutarhaan, joten ei ollut mitään pakottavaa tarvetta ahnehtia kaikkia puistoja. Niinpä hän jätti Phoenix Parkin rauhaan ja päätti pysytellä keskustan pienissä puistoissa. Hyvin osaavasti hän suuntasi Trinity Collegen tienoille käytyään siellä edellisenä päivänä, ja jatkoi siitä matkaansa St Stephen’s Green iin. Sinne hän saapui puiden lomasta suoraan lammelle, jonka ympärillä istui paljon ihmisiä nautiskelemassa. Lampi oli täynnä lintuja. Joku mies ruokki joutsenia leivällä. Joutsenilla oli vielä untuvikkopoikaset, lokit törmäilivät vedessä joutsenperheiden välillä ja yrittivät napata osansa joutsenten ruuasta. Lokkien poikaset olivat jo teini-iässä. Ruskeanlaikukas pahantuulisen näköinen ongelmanuori asteli Ms Tatin eteen. - Voi pieni, ei minulla ole mitään syömistä mukanani! Tei

Junan käytävällä paikkaansa etsivä Ms Tati hieman hätkähti nähdessään koko nimensä komeilevan Fuinneog / Window 61 -paikan yläpuolella olevalla diginäytöllä. Irlantilaiset eivät kaipaa matkustaa incognito, heille tällainen julkisuus sopii, eivätkä he koe sen loukkaavan yksityisyyttään. Toisin kuin esimerkiksi henkilöllisyystodistusten, joita maassa ei ole saatu otettua käyttöön, kuten ei Englannissakaan, koska ne taas ovat loukkaus yksityisyyttä kohtaan. Ikkunapaikka oli Ms Tatille mieluisa ja tyytyväisenä hän pani myös merkille, että uuden oloisen junan istuin oli oikein mukava. Hän otti esiin asemalta ostamansa matkalukemiset, kaksi irlantilaista sisustuslehteä, ja syventyi selaamaan niitä samalla kuvitellen miltä vaunussa istuvien ihmisten kotona mahtaisi näyttää. Muutaman asemavälin jälkeen hän sai seuraa. Nuori Corkiin matkaava nainen tervehti ja istuutui hänen viereensä. Kun he olivat istuneet jonkin aikaa kumpikin omissa oloissaan, nainen rikkoi hiljaisuuden.