Ms Tati Chester Beatty -kirjastossa Dublinissa

Dublinin linnan portin lähestyminen toi Ms Tatille mieleen Aku Louhimiehen Irlannin tv:lle Irlannin satavuotisjuhlavuotta varten ohjaaman Rebellion-minisarjan.

Ms Tati ei kuitenkaan ollut menossa linnaan. Hän etsi vanhan linnanmuurin yhteyteen tehtyä kirjastoa ja museota, jota hänelle oli kehuttu äärimmäisen mielenkiintoiseksi. Sellaiseksi, jonka näyttelyitä nähdäkseen ihmiset tulevat ulkomailta varta vasten käymään ja viettävät kirjastossa päiväkausia.

Hän katseli ympärilleen linnan pihalla ja löysikin opasteet Chester Beatty Libraryyn. Kirjasto on erikoistunut vanhoihin ympäri maailmaa kerättyihin käsikirjoituksiin. Hänen mieleensä oli etukäteen muodostunut kuva paljon tummaa puuta sisältävästä vanhasta ja ahtaasta kirjastosta. Kun hän jonkin aikaa harhailtuaan ja ovenpieliä ja linnanpihaa ympäröiviä muistopuutarhoja ihailtuaan saapui paikalle, kirjasto osoittautui olevan moderni, vaalea ja avaraa tilaa henkivä. Poistuessaan myöhemmin toiseen suuntaan hän huomasi, että kirjaston takaseinä muodostui vanhasta linnanmuurista.

Ms Tati oli kipeästi lounaan tarpeessa, joten ennen näyttelyiden katsomista hän suunnisti ala-aulan yhteydessä olevaan The Silk Road -kahvilaan. Hän sai ruoka-annoksen, johon oli tyytyväinen, ja istuutui pöytään syömään ja seuraamaan ala-aulan viihtyisää kuhinaa. Kahvilan vieressä oli myymälä, josta ihmiset kävelivät ulos kirjojen ja korttien kanssa. Penkeillä istui joitakin kävijöitä syventyneinä kirjoihinsa.

Hissi ei toiminut, joten Ms Tati joutui onnahtelemaan näyttelykerrokseen portaita pitkin, ohi lukusaliksi merkittyjen suljettujen ovien.

Hämärässä näyttelysalissa oli ilmeisesti perusnäyttely kokoelmista. Harmillisesti kuvaaminen oli näyttelyssä kielletty, vaikka lasivitriinien heijastukset olisivat luultavasti kyllä tehneet kuvausyritykset turhiksi muutenkin.

Näyttely oli jaettu maantieteellisiin alueisiin: Euroopan vanhoja käsikirjoituksia, Koraaneja ja islamilaisten runoilijoiden ja filosofien teoksia, egyptiläisiä hieroglyfejä jne.

Mielenkiintoisinta Ms Tatista oli päästä katselemaan hienoin miniatyyrein koristeltuja sufimystikko, runoilija Sa’din kertomuksia. Näyttelyteksteissä kunkin sivun tarina kerrottiin lyhyesti ja kuvailtiin Gulistan (Ruusutarha) -kokoelman olevan kansan käsissä kulunut moraliteettien kooste, jolla on ollut iso vaikutus myös lännessä.

Kyllä, Ms Tati ajatteli. Täällä voisi viettää aikaa vähän enemmänkin.

Seuraavassa kerroksessa oli jo kirjaston ulkopuolella mainostettu vaihtuva näyttely japanilaisista surimono-painokuvista. Ms Tati ei muistanut kuulleensa mitään moisista. Ne osoittautuivat olevan uudenvuodentervehdyksiä, joita ystävät ovat Japanissa vaihtaneet keskenään. 

Armoitettu keräilijä, kaivosinsinööri ja -pohatta Chester Beatty oli koonnut surinomoja, muun muassa, vaikuttavan kokoelman. Kuvat olivat enimmäkseen mukavatunnelmaisia näkymiä arkiseen elämään ja tekstit japanilaisittain tiiviitä pieniä runoja, joita näyttelyteksteissä kuvattiin hienostuneiksi ja kirjallisuusviitteillä leikitteleviksi.

Ms Tati mietti, että suomalaiset uudenvuodenkortit tyypillisine kirkonkellon kuvineen olivat aika paljon tylsempiä. Ilmankos niitä ei enää lähetetäkään.

Näyttelyhuoneesta poistuessaan hän huomasi, että portaat jatkuivat vielä ylöspäin ja seinällä oli kyltti: Roof Garden. Sinne tietenkin!

Kattopuutarha oli pelkistetty japanilaisen puutarhan mieleen tuovalla tavalla. Heiniä jotka huojuivat lämpimän päivän vähäisessä tuulessa, kiipeileviä köynnöksiä ja valkoisia ja kirkkaanpunaisia kukkia. Puita ja pensaita. Käytävien välillä oli pyöreiden pikkukivien ja pienten mehikasvien peittämiä alueita, ja siellä täällä penkkejä joilla istuskella. Pieniä puuportaita, jotka johtivat puutarhan seinämissä oleville kurkistusaukoille.

Hiljattain Ms Tati oli nähnyt parikin japanilaista puutarhaa, joissa oli portaita, jotka eivät johtaneet minnekään. Näennäisesti tietenkin, Ms Tati mietti. Sillä johtivathan ne ylöspäin.