Ms Tati matkustaa

Kun Ms Tati saapui Kolumbian Sasaiman kahvinviljelyalueelle, siihenastinen matka ei ollut sujunut ihan nappiin. Hänen lompakkonsa oli varastettu Madridissa, jossa hänellä oli välilasku ja yöpyminen mennen tullen. Hänen matkakassansa ja luottokorttinsa katosivat lompakon mukana. Hän oli viettänyt tuntikausia illastaan Madridissa yrittämällä tuloksetta jättää rikosilmoitusta nettilomakkeella ja sen jälkeen etsimällä paikallista poliisiasemaa. Kaikki, joilta hän kysyi, kertoivat että asema on ihan lähellä, ja neuvoivat eri suuntiin. Myös konepistoolilla varustettu poliisi, jonka puoleen hän kääntyi Solin aukiolla. Kun hän viimein löysi paikallisen poliisiaseman, sieltä kerrottiin ilmoituksen jättämisen kuuluvan valtiolliselle poliisille. Asema olisi ihan lähellä… Kello kahden maissa yöllä oli vihdoin Ms Tatin vuoro jättää rikosilmoituksensa ystävälliselle luotiliiveihin sonnustautuneelle poliisimiehelle, jolla oli rinnassaan kiiltelevä karhu ja mansikkapuu -vaakunatunnus ja joka e

Ms Tatia pyydettiin kirjoittamaan Rooman matkasta, jonka hän teki joskus nuoruudessaan.   Ms Tati kaivoi esiin muutamat matkalta otetut vanhat, väreiltään jo haalistuneet valokuvansa, ja muistoja alkoi nousta hänen mieleensä. Hänen nuoruudestaan oli niin pitkä aika, ettei digitaalisuuttakaan ollut keksitty, ainakaan valokuvauksessa. Toukokuinen Rooman matka alkoi matkalla opiskelukaupungista Helsinkiin. Lento Roomaan lähtisi hyvin aikaisin Jeesuksen taivaaseenastumisen päivänä. Niin aikaisin, että (jo silloin) käytännöllinen ja taloudellinen (ja hyvin aamu-uninen) Ms Tati päätti yöpyä lentoasemalla. Ei lentoaseman lähellä olevassa hotellissa, vaan lentoasemalla. Nykyisen lentokentän nukkumamuniakaan ei ollut vielä keksitty, joten käytyään ensin lentokentän kahvilassa iltapalalla Ms Tati sijoitti matkalaukkunsa terminaalin penkin alle ja käsilaukkunsa tyynyksi päänsä alle ja kävi pitkäkseen penkille. Jossakin vaiheessa terminaalisalin valaistus säädettiin huomaavaisesti mielly

Ms Tati saapui opiskeluaikojensa kotikaupunkiinsa junalla. Aseman viereen oli kasvanut pelottava musta torni, joka katseli syysharmaata kaupunkia kuin Sauronin silmä. Myös toisella puolel la asemaa rakennettiin kuumeisesti jotakin isoa. Hän lähti kävelemään kohti vanhaa tuomiokirkkoa. "Mikähän siinä on", hän mietti mennessään, " että ne kaikkein ilmeisimmät nähtävyydet jäävät niin usein näkemättä, kun asuu jossakin paikassa. Niin kuin nyt tämä kirkkokin. Ja niin kuin olen Simbergin töitä aina rakastanut." Kirkko oli vielä viimeisen, jo harvenneen ruskan ympäröimä. Suuria, vanhoja puita kasvoi sen ympärillä. Pihlajanmarjoja oli vielä jäljellä paljon. Nurmikolla hyppeli rusakko. Sen perässä käveli nainen, joka puhui sille. Ms Tati katseli heitä hetken miettiväisenä. Sitten hän lähestyi kirkkoa mennäkseen sisään, mutta ovet olivatkin vielä kiinni. Kirkko aukeaisi vasta yhdeltätoista. Lähistöltä löytyi kuitenkin pullantuoksuinen Viialan leipomon