Perillä Kolumbian kahvinviljelysseudulla

Kun Ms Tati saapui Kolumbian Sasaiman kahvinviljelyalueelle, siihenastinen matka ei ollut sujunut ihan nappiin. Hänen lompakkonsa oli varastettu Madridissa, jossa hänellä oli välilasku ja yöpyminen mennen tullen.

Hänen matkakassansa ja luottokorttinsa katosivat lompakon mukana. Hän oli viettänyt tuntikausia illastaan Madridissa yrittämällä tuloksetta jättää rikosilmoitusta nettilomakkeella ja sen jälkeen etsimällä paikallista poliisiasemaa. Kaikki, joilta hän kysyi, kertoivat että asema on ihan lähellä, ja neuvoivat eri suuntiin. Myös konepistoolilla varustettu poliisi, jonka puoleen hän kääntyi Solin aukiolla. Kun hän viimein löysi paikallisen poliisiaseman, sieltä kerrottiin ilmoituksen jättämisen kuuluvan valtiolliselle poliisille. Asema olisi ihan lähellä…

Kello kahden maissa yöllä oli vihdoin Ms Tatin vuoro jättää rikosilmoituksensa ystävälliselle luotiliiveihin sonnustautuneelle poliisimiehelle, jolla oli rinnassaan kiiltelevä karhu ja mansikkapuu -vaakunatunnus ja joka ei puhunut sanaakaan englantia. Ms Tatinkin espanjan sanasto rajoittui muutamiin kymmeniin yksittäisiin sanoihin ja sanontoihin, joista yksikään ei varsinaisesti liittynyt tällaisiin tilanteisiin. 

Mutta ilmoituksen teko järjestyikin, kun häntä auttoi siinä nuori, jonossa Ms Tatin jäljessä ollut espanjalaistyttö, jolta myös oli varastettu lompakko. Lopulta Ms Tati poistui poliisiasemalta mukanaan espanjankielinen poliisi-ilmoitus, jossa oli runsaasti leimoja ja allekirjoituksia.

Poliisiasemalla odotuksen tunteina Ms Tatille oli jo alkanut hahmottua matkasuunnitelman muutos, johon sisältyisi kotiinpaluu taskut tyhjinä seuraavan aamun koneella. Tältä hänet pelasti vain epäitsekkään matkatoverin lainatarjous, jonka turvin matka pääsi jatkumaan.

Kymmenen tunnin lennon, kolmen tunnin kuuman ja hapettoman lentoasemajonotuksen ja parin kolmen tunnin pimeässä tehdyn automatkan jälkeen pieni suomalaisryhmä oli uupuneena perillä kohteessaan, sasaimalaisella kahvitilalla, jonka omisti katulapsityötä Bogotassa tekevä säätiö. Heidän vierailunsa tukisi säätiön toimintaa, ja he saisivat vielä tavata säätiön työn piirissä olevia lapsia, kun nämä tulisivat parin päivän vierailulle heidän luokseen tilalle.

Ms Tati jätti matkalaukkunsa eteiseen ja astui muun porukan kanssa mukavan viileän kivitalon isoon olohuone- ja ruokailutilaan. Pieni oranssi perhonen pyrähti jostakin lentoon ja asettautui mukavasti hänen rinnuksilleen. Hän päätti pitää tätä kaunista tervehdystä hyvänä enteenä lopulle matkalle.

Seuraavina päivinä hän huomasi, että talossa oli aina perhosia. Kaikissa mahdollisissa väreissä ja muodoissakin. Hän pelasteli niitä iltaisin ulkoilmaan, ja aamiaisella olivat vastassa taas uudet sisälle eksyneet. Ulkoilmassa perhosia lenteli kuin harhautuneita ajatuksia, tiheästi ja yllättävästi.

Ensimmäisenä aamunaan, kuten kaikkina muinakin aamuina, hän heräsi linnunlauluun ja aurinkoon. Molempia tulvi hänen yläkertahuoneensa ikkunoista. Yhäkin unenpöpperöisenä hän nousi ylös ja liittyi muun ryhmän aamiaisruokailuun nauttimaan tilan hedelmistä ja vastapaistetuista maissileivistä, joita keittiöhengettäreksi heidän tulonsa ajaksi tullut Constancia valmisti. Kahvia hän ei ollut juonut yli 20 vuoteen, mutta nyt piti, koska Kolumbia. Odotetusti kahvi oli vahvaa ja hyvää, vailla pienintäkään kitkeryyttä.

Isojen ikkunoiden takana levittäytyi värikäs puutarha, jossa lenteli tuntemattomia lintuja ja perhosia. Ms Tatin oli suorastaan pakko päästä heti aamiaispöydästä noustuaan tutkimaan sitä. Tilanhoitaja Enriquen koirat lepäilivät varjossa terassin kiveyksellä ja pitivät seuraa vieraille.

Muu ryhmä halusi heti kirmaista parin kilometrin päässä olevaan Sasaiman kylään ostamaan paikallisia prepaid-liittymiä, adaptereita ja muita välttämättömyyskaluja. Ms Tati tunsi univelkansa kahdelta aikaisemmalta yöltä sumentavan näkökenttäänsä ja tekevän jalkansa niin raskaiksi, että hän jäi talonvahdiksi muiden lähtiessä jalkaisin kohti kylää.

Hän kiersi puutarhaa ja kurkisti joka kukkaan ja kasviin. Hibiskukset ja ruusut loistivat punaisina ja keltaisina ja muinakin värimuunnoksina. Banaanipuut kahisuttivat lehtiään tuulessa. Banaanit olivat pieniä ja herkullisia, hän oli jo ennättänyt maistaa niitä. Ihmepensaat, traakkipuut, joulutähdet ja muut koti-Suomen ruukkupuutarhoista tutut huonekasvit rehottivat isoina, värikkäinä pensaikkoina.

Tutkittuaan puutarhan hän löysi uima-altaan ääreltä varjoisen lueskelupaikan ja asettui sinne mukavasti kirjansa kanssa. Lukiessaan hän väliin nosti katsettaan ja antoi sen vaellella puutarhassa, sen ympärillä kohoavissa vehreissä vuorenrinteissä ja sinisellä taivaalla. Kotkia liiteli taivaalla. 

- El condor pasa.

Ms Tati harjoitti espanjan taitoaan. Myöhemmin hän tosin sai kuulla, että taivaan partijoijat olivat korppikotkia.

Varjossakin oli aika kuuma. Hän oli varustautunut vedellä ja hedelmillä sekä +50-aurinkosuojavoiteella. Välillä hän kävi altaalla uimassa.

Hän ei ollut koskaan ollut uima-allasturisti, mutta meditatiivinen sulautuminen rehevään, kukoistavaan maisemaan uima-altaasta käsin ei sittenkään ollut hullumpaa, hän tuumi.