Ms Tati matkustaa

Ms Tati tunsi itsensä ennakolta hieman naurettavaksi ajatellessaan itseään kyselemässä taksinkuljettajilta: "Voisitteko viedä minut salaiseen puutarhaan?" Seisottuaan aikansa viittilöimässä takseja Bab Taghzout in aukiolla ja päästyään jo yhteen taksiin etupenkillä istuvan huivipäisen naisen nyökättyä hyväksyvästi taksinkuljettajalle... mutta jouduttuaan silti luopumaan kyydistä, joka osoittautui olevan menossa väärään suuntaan, hän oli oikeastaan jo ennättänyt unohtaa, että asiassa oli hänen mielestään mitään huvittavaa. Kukaan taksinkuljettaja ei kuitenkaan tuntenut Salaista puutarhaa, kuten saattoi vähän odottaakin. Sen sijaan kaikki tiesivät missä on Café Arabe, jota vastapäätä puutarha kaupunkikartan mukaan sijaitsi. Tosin kahvilan eteen ei päässyt ajamaan taksilla. Pysähdyttyään taksinkuljettaja huikkasi ikkunasta parille kadulla kävelevälle miehelle jotain Café Arabesta ja he keskustelivat keskenään hetkisen vilkkaasti osoitellen käsillään poispäin taksista. M

Käytyään Biddulph Grange ssa Ms Tati olisi mieluusti nauttinut kupillisen teetä Mr Bateman in ja hänen vaimonsa seurassa, sillä Bateman vaikutti hänestä kovin kiinnostavalta persoonalta. Ikävä kyllä Mr Bateman kuoli jo 1897. Sitä ennen hän asui ostamallaan maatilalla perheensä kanssa ja muutti sen Biddulph Grangen uskomattomaksi puutarhaksi, johon keräsi kasveja ympäri maailmaa usean kymmenen vuoden ajan.  Tämä ei riittänyt luonnontieteistä kiinnostuneelle Batemanille. Hän halusi myös vakuuttaa aikalaisensa siitä, että silloiset luonnontieteen uudet löydökset lajien kehittymisestä eivät olleet ristiriidassa kristillisen luomiskertomuksen kanssa. Niinpä hän keräsi maailmalta myös upean kokoelman kasvi- ja eläinfossiileita. Fossiileja varten hän rakennutti puutarhaansa rakennuksen, jonka pitkää käytävää kävellessään kävijät saattoivat hänen ideansa mukaan astella luomisen päivästä toiseen. Fossiilit on ryhmitelty ryhmiiin seitsemän, tai siis oikeastaan kuuden, luomisen pä

Kesäkuinen aamu oli täynnä linnunlaulua, kun Ms Tati lähestyi Killarneyn keskustaa aikeenaan ottaa hevoskyyti Muckross Houseen . Vierustoveri junassa oli vinkannut, että sinne voisi matkustaa kaupungista myös vanhanaikaisilla hevosrattailla. Hevoset seisoskelivat odottamassa matkustajia. Mies pesi yhtä hevosta vesiletkun kanssa. Ajuriksi ilmaantui nuori poika, ja mies auttoi kohteliaasti Ms Tatin kärryyn ja haki vielä huolehtivasti hänen syliinsä viltin, tarkasti ja kiristi hevosen kiinnityshihnat samalla kun antoi pojalle ohjeita. He kopistelivat pian kaupungin katua autojen keskellä. Poika vaikutti ujolta ja hiljaiselta. Sitten he kääntyivät ajotien rinnalla kulkevalle hiekkatielle ja hevonen hirnahti iloisesti. - Se pitää tästä tiestä enemmän kuin autojen keskellä menemisestä. Ms Tati avasi keskustelua pojan kanssa. - Niin pitää. Ja tämä tie on rakennettukin ihan meitä varten. Täällä saavat ajaa vain hevoset. Poika tahtoi tietää mitä Ms Tati piti Irlanni

Kesken Irlannin matkan muistelun Ms Tati päätti pistäytyä Riikassa, koska miksipä ei; ja koska Latvia on sentään hieman Suomea etelämpänä. Asia, joka tämän vuoden toukokuussa tuntuu merkitykselliseltä. Taksinkuljettaja haki Ms Tatin Hotel Garden Palacesta, jonka sisäpihan laatikkopuutarha oli vielä varsin alkutekijöissään tälle kesälle. Lentokentältä kaupunkiin tullessaan Ms Tati oli nähnyt muutamia kukkivia kirsikkapuita ja siellä täällä puissa vihersi lupaavasti. Silti hän mietti mahtaisiko kasvitieteellisessä puutarhassa, Latvijas Universitates Botaniskais Darzs , löytyä vielä kovinkaan montaa kukkasta. Taksinkuljettaja ei halunnut ottaa asiaan kantaa. Ms Tatin ryhtyessä avaamaan tila-auton sivuovea kuljettaja vain muistutti jo toistamiseen: - Automatik! Mercedes Benz, German quality! Ms Tati astui siis ulos laatuautosta ja hurmaantui keväisen vehreästä ja kukkeasta näkymästä, joka puutarhaan tulijaa odotti. Kukkiva kirsikkapuu osui ensimmäiseksi silmiin j