Salaisessa puutarhassa

Ms Tati tunsi itsensä ennakolta hieman naurettavaksi ajatellessaan itseään kyselemässä taksinkuljettajilta: "Voisitteko viedä minut salaiseen puutarhaan?"

Seisottuaan aikansa viittilöimässä takseja Bab Taghzoutin aukiolla ja päästyään jo yhteen taksiin etupenkillä istuvan huivipäisen naisen nyökättyä hyväksyvästi taksinkuljettajalle... mutta jouduttuaan silti luopumaan kyydistä, joka osoittautui olevan menossa väärään suuntaan, hän oli oikeastaan jo ennättänyt unohtaa, että asiassa oli hänen mielestään mitään huvittavaa.

Kukaan taksinkuljettaja ei kuitenkaan tuntenut Salaista puutarhaa, kuten saattoi vähän odottaakin. Sen sijaan kaikki tiesivät missä on Café Arabe, jota vastapäätä puutarha kaupunkikartan mukaan sijaitsi. Tosin kahvilan eteen ei päässyt ajamaan taksilla. Pysähdyttyään taksinkuljettaja huikkasi ikkunasta parille kadulla kävelevälle miehelle jotain Café Arabesta ja he keskustelivat keskenään hetkisen vilkkaasti osoitellen käsillään poispäin taksista.

Ms Tatin noustessa autosta nuoret miehet selittivät innokkaasti tietävänsä hyvin, missä kahvila oli, madame on hyvä ja seuraa vain. Ms Tati seurasi toista miehistä ja päätyikin hänen kannoillaan hetken kiertelyn jälkeen paikkaan, jossa olivat sekä hänen mainitsemansa kahvila, että kadun toisella puolella talon seinässä oleva kyltti "Secret Garden", jota Ms Tati ei ensi alkuun ollut huomata ollenkaan. Puutarhasta ei näkynyt jälkeäkään, mutta talon seinään nojaillen odotti toinen Ms Tatin aikaisemmin tapaamista miehistä virnistellen tyytyväisenä.

Ms Tati maksoi oppaallen "little something", kuten paikallinen sanonta kuului, ja astui kyltillisen talon avoimesta ovesta sisään.

Puutarha pilkottikin jo sisääntuloaulan takaa. Ms Tati huomasi, ettei ollut vieläkään tottunut siihen, miten arabialaiset puutarhat piiloutuivat rakennusten sisälle. Puutarhan ilmaantuminen näkösälle tuntui iloiselta yllätykseltä.

Kukkia, hedelmäpuita, vihreää, yrttien tuoksua ja veden solinaa. Ms Tati veti syvään henkeä. 

Hänen vatsansa murisi. Hän oli syönyt vain kevyen aamupalan riadissaan ja iltapäivä oli jo pitkällä. Näkyvillä oli kuitenkin terassi, jossa ihmiset istuivat nauttien virvokkeita. Ihan liian pitkältä tuntuvan ajan kuluttua Ms Tatilla oli edessään lounas, johon hän keskittyi hetkeksi intohimoisesti, samalla ahmien silmillään sitä osaa puutarhasta, jonka saattoi nähdä paikaltaan.

Viereiseen pöytään ilmaantui vanha nainen ystävänsä ja pienen koiransa kanssa. Istuuduttuaan rouva irrotti koiran talutushihnasta ja koira lähti omille tutkimusretkilleen kukkaistutusten siimekseen. Tarjoilija loi koiraan pitkän katseen, jolla ei ollut vaikutusta sen enempää koiraan kuin rouvaankaan. Kului hetki, pienen koiran pää tai häntä pilkahtelivat silloin tällöin iloisesti istutusten lomasta, ja sekä Ms Tati että tarjoilija tulivat melko nopeasti siihen tulokseen, että pikkukoiralta puuttui kaivamisvietti. Tarjoilija poistui keittiöön.

Ms Tati nousi ja suunnisti koiran jäljessä tutkimaan mitä nähtävyyksiä oli tarjolla. Hän kuitenkin pysytteli kivetyillä poluilla eikä haistellut kaikkea aivan yhtä innokkaasti kuin nelijalkainen vierailija.

Oikeastaan puutarhoja oli kaksi. Se, missä terassiravintola oli, oli nimetty Eksoottiseksi puutarhaksi. Olisi saattanut kuvitella, että puutarha oli siinä kokonaisuudessaan. Vasta kun käveli puutarhan perälle asti, saattoi nähdä vinottain kulmassa olevan sisäänkäynnin puutarhan toiseen, itse asiassa suurempaan, osaan. Islamilaiseen puutarhaan.

Eksoottisen puutarhan läpi solisi kastelukanavia. Sen keskellä oli koristeellinen kupolikatos, jonka sisäkattoon parhaillaan maalattiin kattomaalauksia. Appelsiinipuissa oli kypsiä hedelmiä. Matalat aidat eri kasvualueiden välillä olivat rosmariinia, muita yrttejä kasvoi pensaina siellä täällä tai ruukuissa. Puutarhassa oli eri puolilta maailmaa peräisin olevia kasveja, jotka viihtyvät Marrakeshin ilmasto-oloissa. Osa puista oli kukassa, mutta Ms Tati ei ollut varma, mitä puita ne olivat.

Hän kävi tutustumassa näyttelyyn ja multimediaesityksiin, joissa kerrottiin puutarhan rakentamisesta ja esiteltiin sinne vanhojen arabialaisten kastelukanavien mallilla toteutettua kasteluverkostoa, jossa vesi liikkui pelkästään paineen muutosten voimalla, ilman mitään mekaanisia laitteita.

Koko Marrakeshin kaupunki saa vetensä Atlas-vuoristosta ikivanhan arabialaisen maanalaisen vesijohtoverkoston kautta, joka on jo kauan toiminut samalla periaatteella kuin puutarhaan sen rakennusvaiheessa toteutettu kastelujärjestelmä.  

Itse puutarha on uusi. Se avattiin yleisölle vasta 2016. Ennen puutarhaa paikalla oli rappeutumaan päässyt palatsi, tai oikeastaan kolmekin palatsia alkaen 1500-luvun palatsista, jonka tuhouduttua paikalle rakennettiin uusi palatsi 1600-luvulla ja jälleen uusi 1800-luvulla. 1930-luvulta lähtien uusin palatsi jäi hoitamattomaksi sen omistajan kuoltua. Palatsi purettiin ja tilalle rakennettiin puutarha kahdeksan vuoden rakennusprojektissa, joka alkoi 2008.Rakennusvaiheessa löytynyttä esineistöä on esillä alueella olevassa näyttelyssä.


Islamilaisen puutarhan puoli on toteutettu konkretisaatioksi siitä, millaisena Koraani kuvaa taivaan, kuten kaikki maailman islamilaiset puutarhat. Se on myös restauraatio 1800-luvun palatsissa jo olleesta islamilaisesta puutarhasta.

Puutarhaa ympäröi edelleen riad, perinteinen arabialainen rakennuskompleksi, jonka keskelle puutarha ja erityisesti sen elämän vettä suihkuava lähde kuuluvat. Riadissa on koristeellisia yksityiskohtia, pariovia, pylväitä - ja torni, josta on näköalat yli vanhan kaupunkikeskuksen, medinan.

Ms Tati unohti kiivetä torniin, jonne olisi päässyt erillisellä lipulla. Hänellä oli liian paljon katseltavaa maan tasalla. Jokainen puu, ruukku, pensas, kukka ja hedelmä tuntui vaativan huomiota osakseen, sillä niitä katsellessaan hänelle muistuivat mieleen kotimaansa marraskuinen sää ja näkymät. Eritoten tuoksut, joiden joukosta ei voi erottaa ainoaakaan yrttiä. 

Se teki hänet niin murheelliseksi, että hän päätti humaltua puutarhasta ihan perusteellisesti, kuten sitten tekikin.