Ms Tati matkustaa

On olemassa monia kaupunkeja, joissa saattaa osua näkemään hienon muraalin. Sitten on Bogota, jossa hienojen muraalien näkemiseltä ei vain voi välttyä. Tämä pätee erityisesti vanhaan siirtomaakautiseen kaupunginosaan la Candelariaan. Upeiden seinämaalausten havainnointi alkoi Ms Tatilla jo taksimatkasta lentokentältä.  Kaupunkiin saapuessaan Ms Tati kiitti onneaan, että oli älynnyt tilata itselleen taksin lentokentältä hotelliinsa. Hän ei luultavasti olisi löytänyt hotelliaan ilman taksinkuljettajaa. Taksi pysähtyi Ms Tatin antaman osoitteen mukaan jyrkässä rinteessä olevalle pikkukadulle vanhassa kaupungissa. Talossa tai sen ovessa ei ollut minkäänlaista kylttiä. - Tämäkö se on? Ms Tati kyseli taksinkuljettajalta. Mies hyppäsi autostaan ja soitti varmaotteisesti ovikelloa. - Mistä tiedät? Ovelle ilmaantui iloisesti pajattava emäntä, joka toivotti vieraansa tervetulleeksi halauksin. Sisäänkirjautumismuodollisuudet hoituivat, vaikka emäntä puhui yhtä vähän englantia

Ms Tati nojasi matkasauvaansa ja ähelsi rinnettä ylöspäin.  Matkan alun joenuomien ja kivikoiden ylityksen ja vehreän viidakon jälkeen ylärinne oli punaista, kuivaa hiekkaa, joka vieri jalkojen alta rinteen jyrkkyydessä petollisesti.  Matka oli kuitenkin sujunut helteestä ja Ms Tatin hengitysvaikeuksista huolimatta yllättävän mukavasti, sillä he pysähtyivät vähän väliä ja heidän erionmainen oppaansa näytti heille jotakin kasvia tai puuta polun varrelta ja kertoi mihin ja miten sitä ja sen osia ja hedelmiä käytettiin. Hankalan paikan tullen opas myös aina ojensi kätensä Ms Tatille ja auttoi hänet yli ja ohi hirvittävien rotkojen ja rinteen päätä pyörryttävien kapeiden kaistaleiden.  Ms Tati löysi polulta harvinaisen kauniisti käpertyneitä ruskeita lehtiä. Hän ei onnistunut kuvaamaan niitä, koska kameran suljin ilmeisestikin oli liisteröity paikallisella maltaisella virvoitusjuomalla eikä kamera suostunut tarkentamaan pieniin kohteisiin. Hotellin Andrea kertoi, että Kolumbian

Ms Tatilla oli Kolumbiaan lähtiessään kolme täsmällistä eläintoivomusta. Hän toivoi näkevänsä kolibrin, iguaanin ja tukaanin. Näistä hän oli jo aikaisemminkin nähnyt kolibreja, mutta hän odotti kovasti näkevänsä niitä uudelleen. Hänen matkaansa saattoi varmaan pitää onnistuneena, sillä hän näki kaksi kolmesta toivomastaan: eri lajisia kolibreja runsain määrin sekä kauniin iguaanin. Tukaanin näkeminen ilmeisesti vaatisi hieman enemmän suunnittelua ja vaivannäköä, hän päätteli. Jos esimerkiksi Tayronan luonnonpuisto olisi ollut auki eikä suljettuna koko hänen Karibialla käyntinsä ajan, hänellä olisi ehkä ollut parempi tilaisuus nähdä edes vilahdus ihailemastaan tukaanista. Tai sitten ei; ei hän ollut ihan varma, millä seuduin tukaanit parhaiten viihtyivät Sierra Nevada de Santa Martan vuoristossa ja rannikolla. Kolibreja hän pääsi katselemaan jo Sasaiman kahviseudulla, jossa niitä ei kuulemma kuitenkaan hänen vierailunsa aikana näkynyt yhtä paljon kuin yleensä. Hän ehti kuiten