Ms Tati matkustaa

Ms Tati ilahtui luettuaan kartalta, että hänen hotellinsa sijaitsi ihan Malagan lentokentältä tulevan bussin reitin varrella.  - Plaza de la Marina? Kuljettaja tupakoi bussin edessä ja Ms Tati varmisti määränpäänsä ennen kuin retuutti matkalaukkunsa bussiin. Kyllä vain, sinne oltiin menossa. Ja kuljettaja jopa ystävällisesti muistutti Ms Tatia keskustaan päästyä, missä hänen oli tarkoitus jäädä kyydistä. No tämä meni kyllä ihan liian helposti, Ms Tati mietti bussista jäädessään.  Käveltyään neljännen kerran matkalaukkuaan perässään vetäen saman pyörävuokraamon ja ihmettelevän kadunpesijän ohi, hänen oli pakko tunnustaa itselleen, että oli onnistunut kadottamaan hotellinsa, jonka olisi pitänyt olla ihan lähellä paikkaa, jossa hän jäi bussista. Hän oli kyllä käynyt Malagassa aikaisemmin, mutta hänellä ei tuntunut olevan päässään minkäänlaista mielikuvaa kaupungin geografiasta. Sen lisäksi hänellä oli ylivertainen kyky valita väärä suunta mistä tahansa pisteestä kohti toist

Ms Tatin edellisestä käynnistä Kansallismuseoon oli kulunut vuosikausia. Hiukan sateisena päivänä hän pulpahti ulos metron uloskäynniltä Mannerheimintiellä ja kiipesi Lasipalatsin edessä nelosen ratikkaan ajaakseen pysäkinvälin museolle. Hänellä oli jalassaan mukavat – suorastaan urheilulliset – kengät, joita hän ei ollut hankkinut omasta aloitteestaan. Koko matkan kotoa museolle hän katseli ihmisten jalkoja. Otantatutkimuksensa jälkeen hänen oli pakko todeta, että hän oli varmaan helsinkiläisen ihmislajin viimeinen urheilujalkineisiin (jo sanakin antoi hänelle epämieluisia väristyksiä) siirtynyt henkilö. Anatomisesti muotoiltujen, joustavien, pehmennettyjen, räikeänväristen, tukevien ja kevyiden jalkineidensa ansiosta hänen jalkojaan ei alkanutkaan särkeä, kuten yleensä hänen kävellessään kilometrikaupalla museoiden kovilla lattioilla. Ms Tati ei kuitenkaan halunnut vetää tästä mitään hätiköityjä johtopäätöksiä. Hän aloitti perusnäyttelyn katsomisen kellarikerroksen