Ms Tati matkustaa

Amsterdam oli muuttunut edellisen käynnin jälkeen. Ms Tatilta kesti hetken ennen kuin hän tajusi, mistä muutoksessa oli kyse. Hän muisti, kuinka muutaman vuosikymmenen takaisella oleskelullaan kaupungissa hänen matkaseuralaisensa oli tuon tuosta huudahdellut: ”Varo! Älä astu koirankakkaan!” Nyt kaikki koirankakat näyttivät kadonneen jalkakäytäviltä. Ei hullumpaa, hän totesi. Suurin muutos oli toki tapahtunut hänessä itsessään. Ei hän enää jaksanut kuljeskella päiväkausia kaupungilla ja istua sen jälkeen kahviloissa tai klubeilla aamuyöhön. Nuorempana turistihömppänä ylenkatsotut kanava-ajelut tuntuivat nyt houkuttelevalta tavalta katsella kaupunkia ja nauttia aurinkoisesta kevätpäivästä. Etenkin, kun veneestä saattoi jättäytyä kuljeskelemaan kaupungille ja palata sitten jalkojen väsyttyä veneen kyydissä takaisin oman hotellin seuduille. Polkupyörät olivat lisääntyneet huimasti. Pyöräilijät syöksyivät pitkin katuja kuin ampiaisparvet tiiviinä ryhminä. Turvavälit - h

Ms Tati ei ole unohtanut lukijoitaan, vaikka onkin ollut useamman kuukauden hiljaa. Hän katselee matkakuviaan etäännyttävän sumun takaa. Värit ovat kadonneet, ja sanatkin ovat vähissä. Ms Tati menetti vuoden vaihtuessa rakkaan ihmisensä eikä ole vielä löytänyt maailmaa uudelleen, vaikka se onkin hänen tarkoituksenaan. Hän lähtee kuun puolivälissä etsimään värejä Hollannista, jossa kukkasipulit kuulemma puskevat iloa maailmaan. Hetken vielä hän kuitenkin viipyy harmaasävyisessä maailmassa ja kuuntelee sen hiljaisuutta. Poissaolon ääniä.

Marokon maaseudulla ajaessa saattaa törmätä uskomattomaan näkyyn.  Ms Tati nousi autosta ja oikoi jalkojaan tuijottaen tien vieren näkymää epäuskoisena. Vuohet pysyivät puun oksilla hänen tuijotuksestaan huolimatta. Muutama muukin auto oli pysähtynyt tien penkalle tällä kohtaa. Ihmiset huudahtelivat ihastuneina.  Kuljettaja katseli heidän lapsenomaista innostustaan tottuneesti, eikä näyttänyt tuntevan tarvetta selitellä näkyä millään tavoin.  Syy vuohien puissakiipeilyinnostukseen selvisi myöhemmin arganöljyn valmistukseen ja myyntiin erikoistuneessa naisten osuuskunnassa.  Heidän pysäköidessään rakennuksen eteen kaksi kielitaitoista ja markkinointihenkistä naista oli heitä vastaanottamassa. Toinen ryhmä ranskaa, toinen englantia puhuville.  Rakennuksen sisäpihalla istui naisia uppoutuneina arganöljyn valmistuksen eri vaiheisiin. Öljy valmistetaan perinteisin, satoja, jollei tuhansiakin vuosia vanhoin menetelmin käsin. Ms Tati oli jo nähnyt valmistusvälineet vieraill

Ms Tati tunsi itsensä ennakolta hieman naurettavaksi ajatellessaan itseään kyselemässä taksinkuljettajilta: "Voisitteko viedä minut salaiseen puutarhaan?" Seisottuaan aikansa viittilöimässä takseja Bab Taghzout in aukiolla ja päästyään jo yhteen taksiin etupenkillä istuvan huivipäisen naisen nyökättyä hyväksyvästi taksinkuljettajalle... mutta jouduttuaan silti luopumaan kyydistä, joka osoittautui olevan menossa väärään suuntaan, hän oli oikeastaan jo ennättänyt unohtaa, että asiassa oli hänen mielestään mitään huvittavaa. Kukaan taksinkuljettaja ei kuitenkaan tuntenut Salaista puutarhaa, kuten saattoi vähän odottaakin. Sen sijaan kaikki tiesivät missä on Café Arabe, jota vastapäätä puutarha kaupunkikartan mukaan sijaitsi. Tosin kahvilan eteen ei päässyt ajamaan taksilla. Pysähdyttyään taksinkuljettaja huikkasi ikkunasta parille kadulla kävelevälle miehelle jotain Café Arabesta ja he keskustelivat keskenään hetkisen vilkkaasti osoitellen käsillään poispäin taksista. M

Ms Tati tunsi olonsa jännittyneeksi saadessaan astua kuuluisan muotigurun puutarhaan. Satojen muiden vierailijoiden kanssa tosin, mutta kuitenkin. Yves Saint Laurent 'n rakkaus Marrakeshiin tuli Ms Tatin tietoon vasta hänen tutkiessaan Marrakeshin nähtävyyksiä. Muotiguru asui Marrakeshissa osan vuottaan ostettuaan kumppaninsa Pierre Bergé 'n kanssa sieltä talon ja puutarhan, jotka olivat heitä ennen kuuluneet ranskalaiselle orientalistitaiteilijalle  Jacques Majorelle 'lle. Tämä oli kehittänyt paikasta kovalla työllä omaa taiteilijan sielunmaisemaansa neljänkymmenen vuoden ajan. Saint Laurent ja Bergé restauroivat paikan sen oltua 50-luvulta 80-luvulle laiminlyötynä, sen jälkeen kun taiteilija oli joutunut luopumaan siitä. Sekä Saint-Laurent'in että Bergé'n kuoltua paikka on nykyisin joka päivä avoinna vierailijoille. Ja vierailijoita riittää tungokseen asti, sen Ms Tatikin saattoi havaita. Sisään portista astuessaan Ms Tati tunsi ensimmäiseksi puutarhan m