Ms Tati matkustaa

Ms Tati oli ilahtunut, kun oli osannut valita hotellinsa niin hyvältä paikalta. Matka kansallisgalleriaan oli lyhyt, tosin kylläkin ylämäkeä. Mäkiä Edinburghissa riittää, sillä kaupunki on yksi niistä kaupungeista, jotka väitetään perustetun seitsemälle kukkulalle. Mäkeä kiivetessä näköalat paranivat kaiken aikaa ja Ms Tati pysähtyi vähän väliä ottamaan kameransa esiin, vain huomatakseen, että muutaman metrin päässä näköala oli jälleen edellistä hienompi. Skotlannin kansallisgalleria on keskellä Princess Street Garden -puistoa ja jakaa sen itäiseen ja läntiseen puistonosaan. Pääsy Edinburghin linnan alueelle sijaitsee kansallisgallerian lähettyvillä sekin. Tämä on hemmottelua flaneeraavalle turistille, Ms Tati ajatteli. Kansallisgalleria oli pienempi kuin hän oletti, siihen kuitenkin sisältyi monia mielenkiintoisia ja hauskoja pikkuosastoja sekä skottitaiteen että kansainvälisen taiteen mestareista. Ensimmäinen punaisten näyttelysalien kokonaisuus tarjosi heti yhdessä

Ms Tati oli päättänyt Amsterdamissa ollessaan vierailla ainakin Rijksmuseumissa, koska se piti nähdä muutaman vuoden takaisen restaurointinsa jälkeen. Hän halusi nähdä miten pyöräilijät – Amsterdamin todelliset valtiaat – ajoivat suuren museokompleksin läpi, sillä pyöräilyreittejä ei niin vain muutellakaan. Sen lisäksi hän toki halusi nähdä myös hiukan taideteoksia. Pyöräilijöistä hän tiesi, koska oli katsonut televisiosta dokumentin Rijksmuseumin restauraatiosta. Dokumentista kävi ilmi, että restaurointiprojekti viivästyi useita vuosia, koska pyöräilijöiden oikeuksia oli loukattu museon ensimmäisissä restaurointisuunnitelmissa. Pyöräilijät olisivat menettäneet hyvän pyöräreitin ja se ei käynyt laatuun. Pitkien julkisuudessa käytyjen valtataistelujen jälkeen pyöräilijäjärjestöt, jotka alkoivat Ms Tatin mielestä siinä vaiheessa vaikuttaa jo hieman amsterdamilaiselta mafialta, saivat tahtonsa läpi ja museo piirrettiin uudelleen. Sisäänkäynti museoon sijaitsee useampikaist

Pari vuotta sitten Madridissa Pradon museossa päivän vietettyään Ms Tati oli vannonut että vanhan maalaustaiteen klassikot riittäisivät hänelle nyt vähintäänkin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Hän ei enää jaksaisi nähdä yhtään huikean hienosti maalattua hovimuotokuvaa tai raamatullista aihetta. Ensi kertaa hän rikkoi valansa Kansallismuseon renessanssinäyttelyssä, jossa Pradosta valikoidut 20 työtä muodostivat mukavan inhimillisen mittakaavan kokonaisuuden. Riikan entiseen pörssitaloon perustettu taidemuseo, The Art Museum Riga Bourse , esitteli omien kokoelmiensa lisäksi - kuinka ollakaan, Pradon aarteita ja Goyan painajaisgrafiikkaa. Eikä Ms Tati loppujen lopuksi pannut pahakseen. Museoon päästyään hän huomasi, että museon omatkin kokoelmat olivat mielenkiintoiset, eniten hän piti keramiikan ja itämaiden esineistön kokoelmista. Pradosta oli lainassa 12 värikylläistä työtä, jotka oli ilo katsastaa läpi, ja Goyankin vieraileva näyttely käsitti vain yhden huoneelli