Ms Tati matkustaa

Vaikka Ms Tati mielellään haluaakin nähdä vähän muolimoo, eivät risteilymatkat ole oikein koskaan kuuluneet hänen toiveisiinsa. Liittyisikö asia siihen, että Ruotsiin matkustamistakin on aina kutsuttu risteilyksi. Ruotsinlaivoille meno taas on ollut Ms Tatille enempikin pakollista aikoinaan opiskeluaikoina, jolloin Ruotsiin mentiin töihin, siellä raadettiin ja siinä sivussa nautittiin Tukholmassa elämisestä ja palattiin takaisin palkka pankkitilillä.  Kun Ms Tati siis näki infon  puutarha matkasta, joka olisi myös risteily useampaan maahan, hän hiukan hämmästyi kiinnostuksensa välitöntä heräämistä. Mutta eihän siinä tietysti mitään kovin ihmeellistä ollut, sillä eihän kukaan voi vastustaa hienoja puutarhoja. Hän laski, että risteilyohjelmaan kuului kaikkiaan kuusi puutarhakäyntiä mitä ilmeisimmin upeissa puutarhoissa. Mikä oli aika hyvin, sillä matkan kesto oli kahdeksan päivää, ja yksi päivistä kului Atlantin ylitykseen. Matka lähtisi liikkeelle Englannista ja suuntautuisi en

Jos Ms Tati oli kuvitellut viettävänsä haaveellisen ja mietiskelevän aamupäivän taiteilija Claude Monet 'n luomassa puutarhassa, hän sai havaita viimeistään Giverny yn ja taiteilijan puutarhan parkkipaikalle saapuessaan toiveensa tuulesta temmatuiksi.  Parkkipaikalla oli busseja kymmenittäin, puutarhan poluilta erottui ranskan-, japanin-, ja englanninkielistä puhetta monien muiden kielten yli.  Ms Tati oli ajatellut puheet puutarhan ruuhkaisuudesta varmaankin hiukan liioitelluiksi. Jonossa polkua edelläkävelijöiden tahdissa kulkiessaan hän joutui myöntämään olleensa väärässä. Opas kertoi, että iltapäivät ovat rauhallisempia, ryhmävierailut ajoittuvat aamupäiviin.  Kasvien värit, muodot, heijastukset, tuoksut, varjot ja vuorovaikutus toisten kasvien kanssa hämmästyttivät kaikkia puutarhassa v ierailevia. Värit puhuivat toisilleen ja heijastivat ja muuttivat toisiaan. Värit ja valo olivat olleet puutarhan tekijän mielessä päällimmäisinä, sen Ms Tati saattoi huomata. Hän käv

Kun lähdetään Manchesterin lentoasemalta vastakkaiseen suuntaan kaupunkiin nähden, tullaan maaseutumaisille teille. Ei uskoisi. Siellä täällä vehreydessä vilahtaa lehmiä ja hevosia. Seurue on hiljainen matkalla Tatton Park iin. Kohtaaminen kuudelta Helsinki-Vantaalla, useimmille muutaman tunnin yöunien jälkeen, ei ole omiaan nostamaan vireystasoa tässä vaiheessa.  Puistoon saavuttua Ms Tatin jalat tuntuvat jäykiltä kolmen ja puolen tunnin lentomatkan ja bussissa istumisen jälkeen. Kun ryhmä pääsee lipunmyynnin ohi hänen suunsa kääntyy hymyyn: kolme sievää punaista invaskootteria odottelee kuljettajiaan heti sisääntulon vieressä valmiina palvelukseen. Vain vaivoin Ms Tati malttaa kulkea välinpitämättömän näköisenä ohi. - Loistava idea, hän ajattelee, ja olisipa mainiota päästä kruisailemaan tuollaisella... He kulkevat muurien ja muotoonleikattujen pensasaitojen rajaamien erilaisten puutarhaosastojen läpi. Ruusutarhan aurinkokello näyttää kymmentä, puutarhaleijona torkkuu altaa

Dublinin linnan portin lähestyminen toi Ms Tatille mieleen Aku Louhimiehen Irlannin tv:lle Irlannin satavuotisjuhlavuotta varten ohjaaman Rebellion -minisarjan. Ms Tati ei kuitenkaan ollut menossa linnaan. Hän etsi vanhan linnanmuurin yhteyteen tehtyä kirjastoa ja museota, jota hänelle oli kehuttu äärimmäisen mielenkiintoiseksi. Sellaiseksi, jonka näyttelyitä nähdäkseen ihmiset tulevat ulkomailta varta vasten käymään ja viettävät kirjastossa päiväkausia. Hän katseli ympärilleen linnan pihalla ja löysikin opasteet Chester Beatty Libraryyn . Kirjasto on erikoistunut vanhoihin ympäri maailmaa kerättyihin käsikirjoituksiin. Hänen mieleensä oli etukäteen muodostunut kuva paljon tummaa puuta sisältävästä vanhasta ja ahtaasta kirjastosta. Kun hän jonkin aikaa harhailtuaan ja ovenpieliä ja linnanpihaa ympäröiviä muistopuutarhoja ihailtuaan saapui paikalle, kirjasto osoittautui olevan moderni, vaalea ja avaraa tilaa henkivä. Poistuessaan myöhemmin toiseen suuntaan