Ms Tati matkustaa

Ms Tati totesi Dublinin kartasta, että puistoista ei ollut pulaa kaupungissa, mutta muistutti itseään, että aikoi seuraavana päivänä vielä Kasvitieteelliseen puutarhaan, joten ei ollut mitään pakottavaa tarvetta ahnehtia kaikkia puistoja. Niinpä hän jätti Phoenix Parkin rauhaan ja päätti pysytellä keskustan pienissä puistoissa. Hyvin osaavasti hän suuntasi Trinity Collegen tienoille käytyään siellä edellisenä päivänä, ja jatkoi siitä matkaansa St Stephen’s Green iin. Sinne hän saapui puiden lomasta suoraan lammelle, jonka ympärillä istui paljon ihmisiä nautiskelemassa. Lampi oli täynnä lintuja. Joku mies ruokki joutsenia leivällä. Joutsenilla oli vielä untuvikkopoikaset, lokit törmäilivät vedessä joutsenperheiden välillä ja yrittivät napata osansa joutsenten ruuasta. Lokkien poikaset olivat jo teini-iässä. Ruskeanlaikukas pahantuulisen näköinen ongelmanuori asteli Ms Tatin eteen. - Voi pieni, ei minulla ole mitään syömistä mukanani! Tei

Ms Tati saapui Dubliniin syntymäpäivänään, 15. kesäkuuta. Syntymäpäivät ovat ikäviä muistutuksia vanhenemisesta ja siitä, että elämässä tulee juhlittua loppujen lopuksi aina liian harvoin. Siksi syntymäpäivien juhliminen tuntuu… noh, jotenkin tarpeettomalta. Taksi löysi hotellin keskustasta helposti. Kiviportaat ja tummat ovet niiden yläpäässä. Tyttö puhui eloisasti puhelimeen vastaanotossa samalla kun katseli, miten Ms Tati yritti päästä sisään heiluriovien välistä. Ms Tati esitti kopion huonevarauksestaan. Tyttö vilkaisi sitä ja kysyi:             - Haluaisitteko mieluummin huoneen täältä alakerrasta? Meillä ei ole hissiä. Ms Tati kiitti ja otti iloisena vastaan tarjotun vapautuksen portaissa kiipeilystä. Huone oli pitkänomainen ja sen pitkällä seinällä oli kaksi sänkyä peräkkäin. Niiden välissä oli pieni seurusteluryhmä, pöytä ja kaksi tuolia, vastapäisellä seinällä suuri vaatekaappi ja peili sekä ovi kylpyhuoneeseen. Taulu esitti jotakin tuntematonta k