Ms Tati matkustaa

Kahvifarmilla majoittumisessa oli Ms Tatin mielestä kaiken muun ohessa se hyvä puoli, että siellä pääsi näkemään hiukan kaikkea sitä touhua, minkä tuloksena suomalaisten päivittäinen lempiherkku päätyy heidän mukeihinsa. Vaikka Ms Tati oli ollut teenjuoja terveyssyistä jo yli kaksikymmentä vuotta, ei hän ollut unohtanut, mikä nautinto kupillinen hyvää, vahvaa kahvia voi olla. Kolumbiassa hän uudisti suhteensa kahviin ja totesi, että toisin kuin hän oli vuosia kuvitellut, hän kyllä pystyisi juomaan kahvia kupposen silloin tällöin ratkeamatta päivittäiseksi kahvinjuojaksi. Tämä havainto ilahdutti häntä kovasti. Hän tiesi sen lupaavan hänelle vielä monia mukavia hetkiä tulevaisuudessa. Kahvipensaat kasvavat aurinkoisilla ja ravintorikkailla rinteillä. Kolumbian maaperä on ylipäätäänkin hyvin ravinteikasta ja viljavaa, kaikki kukoistaa siellä. Kahvipensaat tarvitsevat myös hiukan varjoa, ne eivät viihdy ihan jatkuvassa paahteessa. Siksi pensaiden väliin istutetaan banaanipuita. Ka

Lapset olivat varuillaan ja jännittyneitä. Niin oli myös Ms Tati ja muu suomalainen seuruekin, etenkin ne, jotka eivät osanneet espanjaa. Miten saada lapset viihtymään tilalla pari päivää ilman yhteistä kieltä? Uima-allas oli kyllä suuri valtti, mutta eivät kai lapset siellä voisi koko aikaa viettää...  He olivat iältään 5-15 -vuotiaita ja tulivat virkistäytymään kahvitilalle Bogotan pahamaineisimmalta slummialueelta, jossa suuri osa väestöstä käytti huumeita. Jo kymmenvuotiaista lähtien nykyisin, kertoivat työntekijät. He käyttäytyivät paremmin kuin yksikään suomalainen lapsiryhmä olisi voinut käyttäytyä. Rauhallisesti ja kohteliaasti, isommat pienempiään auttaen. Varhaisen lähdön ja bussimatkan jälkeen he saivat vastapuristettua hedelmämehua ja välipalaa. Muiden syödessä säätiön sosiaalityöntekijät ja ohjaajat valmistelivat pikavauhtia leikkiä varten tehtäviä. Ensimmäiseksi piirrettiin yhdessä kiitoskorttia suomalaisille kummeille. Suomalaiset vieraat saivat kukin oman lap