Vitamiineja talveen Botero-museosta
Eristyksissä eläminen on vetänyt Ms Tatin mielen hiukan apeaksi. Hän on huomannut suorastaan välttelevänsä matkustamisen ajattelemista, ja tämä selittääkin aika pitkälti täällä blogissa vallinneen hiljaisuuden. Nyt Ms Tatin eteen kuitenkin putkahti tasan vuoden takainen muisto saapumisesta Bogotaan. Karibialla oli ollut kuuma, ja Ms Tati oli elänyt joitakin päiviä lähestulkoon viidakossa nautiskellen luonnosta ja merestä, katsellen kolibrien jalokivimäistä kimaltelua eri väreissä, kuunnellen viidakon ääniä sekä pudistellen lepakon papanoita riippumatostaan aamuisin. Sivistyksen äärelle Kolumbian pääkaupunkiin tultaessa ilmasto vaihtui toiseksi, välillä sateli ja välillä paistoi. Kun ei paistanut, oli jopa melko viileää. Kahvifarmilla ja Karibialla kulttuurin nälkä oli jo ennättänyt kasvaa, joten ensimmäiseksi oli päästävä johonkin mielenkiintoiseen museoon. Oli maanantai-ilta, mutta toisin kuin Suomessa, tai yleensä Euroopassa, joku museo oli aukikin. Kolumbian tunnetuimman taiteilijan