Ms Tati Penny Lanella

Edes Ms Tatilla ei ollut mitään epäilystä siitä, mikä mahtaa olla Liverpoolin tunnetuin tuotos maailmalle. Ja mainittakoon, että Ms Tati ei ole harrastunut jalkapallosta.

Liverpooliin kiertoajelulle päädyttyään Ms Tati oli siten varsin tyytyväinen kuullessaan, että ajelun yllätysteemana olisivat paikkakunnan suuret pojat eli The Beatles. Olematta mikään varsinainen Beatles-fani hän oli sentään tottunut kuuntelemaan ja pitämään heidän musiikistaan lähes koko ikänsä.

Hän jopa muisti ihan tarkalleen milloin oli pikkutyttönä tullut tietämään moisen merkittävän bändin olemassaolosta. Joskin siihen aikaan 60-luvulla puhuttiin yhtyeistä. Eräänä juuri tällaisena kauniina kesäpäivänä kotipihallaan leikkiessään Ms Tati oli kuullut naapurin tytön huutavan itseään. Katsoessaan naapuriin päin hän saattoi nähdä ystävänsä seisovan kotinsa portailla ja levittävän päänsä yläpuolelle jättikuvaa, johon oli asiasta mitään tietämättä vaikea liittää sitä innostusta, mikä ystävästä säteili. Kuvassa seisoi neljä miestä vanhanaikaisissa pitkälahkeisissa, raidallisissa uimapuvuissa ja olkihatuissa.

Juuri vastikään Liverpoolissa on kuitenkin juhlittu monin tapahtumin kahden kalsariherrasmiehen tapaamisen 60-vuotisjuhlaa, jota liverpoolilaiset pitävät Beatlesien synnyn alkusysäyksenä. John ja Paul tapasivat toisensa ensiksi.

Noihin aikoihin Paul lauloi kotikaupunkinsa katedraalin kirkkokuorossa. Kuoronjohtaja tosin sanoi hänelle, että hänen kannattaisi etsiä musiikin sijaan jokin toinen harrastus, koska hän ei vaikuttanut kovin musikaaliselta. Paul lienee tuntenut vähintään lievää voitonriemua tavatessaan vanhan kuoronjohtajansa Liverpoolin katedraalissa, jossa esitettiin hänen klassisen musiikin sävellyksiään.

Opas Paul kierrätti Ms Tatin ja muut kierroksella mukana olevat Paulin ja Johnin lapsuudenkotien kautta. Johnin kodin osti Johnin kuoleman jälkeen Yoko Ono ja lahjoitti sen sitten myöhemmin National Trustille. 

Paul kertoi myös, että Strawberry Fields oli orpokoti, jonka suuria piha-alueita ympäröivien aitojen yli tienoon lapsilla oli tapana mennä kiipeilemään puissa ja nauttimaan kesäpäivistä. Ja he kävivät seisomassa jo lakkautetun orpokodin rautaportin takana, tavaillen sen nimeä pylväästä, joka oli peittynyt pyhiinvaeltajien puumerkkeihin.

Käytyään näillä merkkipaikoilla yhtä aikaa keltaisen Beatles-pyhiivaelluksia järjestävän hippitaksin kanssa - "Seuratkaa tuota keltaista taksia", Paul sanoi kuljettajalle - he ajoivat pitkin Penny Lanea. 

"Penny Lane is my ears and in my eyes..."

Kappale raikui bussin kovaäänisistä, kun Paul osoitteli eri suuntiin, mitä laulussa mainittuja paikkoja kadulla vieläkin on olemassa. Pankki ja liikenneympyrän keskellä seisova pyöreä odotushalli busseja odottaville ainakin.

Penny Lane -katu on nimetty liverpoolilaisen menestyneen orjakauppiaan mukaan. Kaupunki, joka ei nykyisin voi ylpeänä muistella tuota puolta historiastaan, olisi mieluusti jo vaihtanut kadun nimen. Mutta miten he voisivat, Ms Tati mietti. Katu on kuitenkin jo saavuttanut kuolemattomuuden.

Bussista kiertoajelun päätyttyä poistuessaan hän hyväili hyvin hiljaa ja hyvin epävireisesti: Penny Lane is in my mind and in my soul... Penny La-ne.