Ms Tati matkustaa

Dublinin läheltä löytyy hyvin piiloutunut yksityispuutarha Corke Lodge .  Omistaja oli heitä vastassa talonsa edessä.  Ms Tati ei mitenkään olisi osannut kadulta käsin päätellä, että talon takaa löytyisi suuri puutarha. He pujahtivat aidan vierestä puiden siimeksessä olevalle polulle ja putkahtivat sitä pitkin varsin pian aukealle nurmikkoalueelle, jonka yhdellä reunalla maisemaan kasvanut talo näkyi. He kuulivat kyllä, ettei se ihan niin mennyt, että talo olisi kasvanut ainakaan juuri tähän maisemaan, koska talo oli ollut olemassa jo 1800-luvun alkupuolelta ja puutarha kokenut parisataavuotisen historiansa aikana paljon muutoksia. Alkuperäinen puutarha oli monien omistajanvaihdosten johdosta jäänyt hoidotta ja päässyt rapistumaan.  Talon asukkaat olivat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Glamourin häivähdys ilmaantui alkuaan metsästysmajaksi rakennetun talon ylle, kun he kuulivat, että tunnetuin talossa asunut henkilö oli Katharine Hepburn , joka oli majoittunut taloon ollessaan alu

Honfleur in pienen kaupungin kaunista pienvenesatamaa lähestyessään Ms Tati tunsi nenässään hunajapaahdettujen manteleiden tuoksun. Sitä oli helppo seurata, mutta hiukan vaikeampi ohittaa. Minähän en oikeastaan pidä hunajasta, se on ihan liian makeaa, hän sanoi itselleen kävellessään mantelikojun höyryävien keitosten ja lämpöä hohkavien mantelikasojen ohi.  Hän pysähtyi katselemaan sataman erivärisiä taloja värikkäine aurinkomarkiiseineen.  Karuselli pyöri melkein tyhjänä. Pont de Normandie n silta piirtyi lähes aineettomana veden yllä, toisessa päässään Le Havre . Ms Tati suuntasi kohti Sainte Catharine n puukirkkoa, jonka piti olla ihan sataman kulmilla.  Ilmestyessään näkyviin kirkko vaikutti koristeelliselta, vaikkei se sitä tarkemmin katsoen ollutkaan. Seiniin käytetty hiukan suomalaista paanurakentamista muistuttava tekniikka sai aluksi aikaan vaikutelman kuin pinta olisi koristeltu. Sisältä kirkon katto näytti ihan puuveneen pohjalta. Ehkä se sitä olikin.

Heidän kävellessään alas vanhaa lehtipuukujaa Normandian Calvadoksen seudun vehreissä maisemissa heitä vastaan tuli auto, joka hiljensi ja pysähtyi. Sisällä istui vanhempi pariskunta. Kuljettaja avasi ikkunan ja vaihtoi muutaman sanan säästä. Sade oli alkanut juuri yöllä, sitä ennen oli ollut pitkä hellekausi. Kuinka kasvit nyt nauttisivatkaan saadessaan kosteutta! Lopuksi autossa olevat totesivat, että matkalaisia jo odotettaisiin linnassa, toivottivat mukavaa päivää, sulkivat ikkunan ja jatkoivat matkaansa.  Myöhemmin he kuulivat, että autossa ollut ystävällinen pariskunta oli keskiaikaisen Boutemont in linnan omistajat. He huomasivat olevansa etuajassa. Linnan puutarhurin oli luvattu esittelevän heille puutarhaa. Heidän kuljeskeltuaan ja odoteltuaan jonkin aikaa puutarhuri ilmaantui tervehtimään heitä. Unenpöpperöisenä, tukka pystyssä ja kengännauhat auki.  He saivat nähdä linnan pihan, jonne mentiin laskusiltaa pitkin. Ulkoapäin kivinen linna oli sisäpihan p