Ms Tati matkustaa

Kun lähdetään Manchesterin lentoasemalta vastakkaiseen suuntaan kaupunkiin nähden, tullaan maaseutumaisille teille. Ei uskoisi. Siellä täällä vehreydessä vilahtaa lehmiä ja hevosia. Seurue on hiljainen matkalla Tatton Park iin. Kohtaaminen kuudelta Helsinki-Vantaalla, useimmille muutaman tunnin yöunien jälkeen, ei ole omiaan nostamaan vireystasoa tässä vaiheessa.  Puistoon saavuttua Ms Tatin jalat tuntuvat jäykiltä kolmen ja puolen tunnin lentomatkan ja bussissa istumisen jälkeen. Kun ryhmä pääsee lipunmyynnin ohi hänen suunsa kääntyy hymyyn: kolme sievää punaista invaskootteria odottelee kuljettajiaan heti sisääntulon vieressä valmiina palvelukseen. Vain vaivoin Ms Tati malttaa kulkea välinpitämättömän näköisenä ohi. - Loistava idea, hän ajattelee, ja olisipa mainiota päästä kruisailemaan tuollaisella... He kulkevat muurien ja muotoonleikattujen pensasaitojen rajaamien erilaisten puutarhaosastojen läpi. Ruusutarhan aurinkokello näyttää kymmentä, puutarhaleijona torkkuu altaa

Junan käytävällä paikkaansa etsivä Ms Tati hieman hätkähti nähdessään koko nimensä komeilevan Fuinneog / Window 61 -paikan yläpuolella olevalla diginäytöllä. Irlantilaiset eivät kaipaa matkustaa incognito, heille tällainen julkisuus sopii, eivätkä he koe sen loukkaavan yksityisyyttään. Toisin kuin esimerkiksi henkilöllisyystodistusten, joita maassa ei ole saatu otettua käyttöön, kuten ei Englannissakaan, koska ne taas ovat loukkaus yksityisyyttä kohtaan. Ikkunapaikka oli Ms Tatille mieluisa ja tyytyväisenä hän pani myös merkille, että uuden oloisen junan istuin oli oikein mukava. Hän otti esiin asemalta ostamansa matkalukemiset, kaksi irlantilaista sisustuslehteä, ja syventyi selaamaan niitä samalla kuvitellen miltä vaunussa istuvien ihmisten kotona mahtaisi näyttää. Muutaman asemavälin jälkeen hän sai seuraa. Nuori Corkiin matkaava nainen tervehti ja istuutui hänen viereensä. Kun he olivat istuneet jonkin aikaa kumpikin omissa oloissaan, nainen rikkoi hiljaisuuden.