Ms Tati matkustaa

Tulo Cornwall in rannikon edustalla oleville Scillyn saarille oli hiukan kuin olisi laskeutunut tv-sarjan Sydämen asialla  kulisseihin. Tuntui, että aika kiiruhti siellä hiukan muuta maailmaa hitaammin. Sitä paitsi St Mary's -saarella oli luultavasti sympaattisimman näköinen poliisiasema, mitä Ms Tati oli koskaan nähnyt. He olivat uponneet kiireettömään, menneiden aikojen tunnelmaan jo yöllä keskelle saariryhmää saapuessaan. Risteilyalus Magellania ympäröi aamulla erityinen sininen valo, kuin idyllin kajastus. Ehkä se heijastui laivan ympärillä näkyvän saarimaiseman tyyneydestä. Scillyn saaren pieni matkatoimisto oli tehnyt invaasion laivaan jo aamuvarhain. Ystävälliset paikalliset kantoivat laivaan kasapäin esitteitä saarestaan, jotta matkustajat voisivat lueskella niitä jo odotellessaan pääsyään saaristolaisten pieniin, matkustajia laivasta noutaviin tender-veneisiin. Ensimmäinen yritys saada laivan laskusilta kiinnitetyksi pieneen noutoveneeseen kesti puolitoista tu

St Peter Portin satamaan Guernseyn saarella ei mahdu risteilyalusta. Siksi Magellan- laiva jäi ankkuriin Kanaalisaarten keskelle ja maihin haluavat matkustajat kuljetettiin laivalta pienillä tender-veneillä satamaan.  Ms Tatia jännitti onnistuisiko hän kommelluksitta siirtymään laivan alaslasketulta matkustajasillalta pieneen keikkuvaan veneeseen. Joku kertoi, että joskus huonossa säässä veneen ja laskusillan väli saattaa vaihdella parikin metriä molempien keinahdellessa.  Yksi laivan miehistön jäsen laskusillalla ja kaksi vakaata merikarhua veneessä astinkohdan molemmin puolin ottamassa kiinni käsistä olisivat riittäneet haihduttamaan isommankin huolen kuin se mitä hän asiasta tunsi. Satama oli kaunis. Hän oli ihaillut sitä jo laivan kannelta. Ja myös sataman pienveneet olivat ihailleet risteilyalusta. Purjeveneitä pyöri aamusta laivan ympärillä silkasta uteliaisuudesta, ne menivät ja tulivat ja palasivat, vailla muuta päämäärää kuin hengailla jättiläisen kyljessä. Ehkä he