Manchesterin japanilainen puutarha

Kun lähdetään Manchesterin lentoasemalta vastakkaiseen suuntaan kaupunkiin nähden, tullaan maaseutumaisille teille. Ei uskoisi. Siellä täällä vehreydessä vilahtaa lehmiä ja hevosia.

Seurue on hiljainen matkalla Tatton Parkiin. Kohtaaminen kuudelta Helsinki-Vantaalla, useimmille muutaman tunnin yöunien jälkeen, ei ole omiaan nostamaan vireystasoa tässä vaiheessa. 

Puistoon saavuttua Ms Tatin jalat tuntuvat jäykiltä kolmen ja puolen tunnin lentomatkan ja bussissa istumisen jälkeen. Kun ryhmä pääsee lipunmyynnin ohi hänen suunsa kääntyy hymyyn: kolme sievää punaista invaskootteria odottelee kuljettajiaan heti sisääntulon vieressä valmiina palvelukseen. Vain vaivoin Ms Tati malttaa kulkea välinpitämättömän näköisenä ohi. - Loistava idea, hän ajattelee, ja olisipa mainiota päästä kruisailemaan tuollaisella...

He kulkevat muurien ja muotoonleikattujen pensasaitojen rajaamien erilaisten puutarhaosastojen läpi. Ruusutarhan aurinkokello näyttää kymmentä, puutarhaleijona torkkuu altaan reunalla ja vanhanajan ruusut tuoksuvat menneisyydeltä ja ikävältä. Enkeli puhaltaa pasuunaansa.

Valtava hortensiakasvusto sinisen eri sävyissä kasvaa rinteessä, joka viettää kohti jättiläisraparperien satumetsää. Puisen pienen sillan ja tyynen veden ylitettyään he jo näkevätkin japanilaisen puutarhan.

He kiertävät aidattua aluetta, johon avautuu uusia näkymiä eri paikoista. Saari, jossa on shintolaistemppeli, japaninvaahteroita, saniaisia, muotoon leikattuja pensaita, kivisiä eläimiä ja pieni talo. Kiviketun kaulaan on kiedottu punainen nauha. Purossa on kaunis vedennostolaite. Kiviset askelmat katoavat vihreyteen ja portaita on siellä täällä, ne vievät ylöspäin ja alaspäin ja huvin vuoksi eivät minnekään. Valot, varjot ja värit leikkivät. 

Ms Tatin katse pysähtyy levollisiin näkymiin, mutta hakee jo hetken kuluttua liikettä maisemasta. Vaikka kurjet ja ketut ovat kiveä, hän on nähnyt puoleksi syödyn kävyn pienessä sammaleisessa henkien talossa.