Ms Tati Muckross Housessa

Kesäkuinen aamu oli täynnä linnunlaulua, kun Ms Tati lähestyi Killarneyn keskustaa aikeenaan ottaa hevoskyyti Muckross Houseen. Vierustoveri junassa oli vinkannut, että sinne voisi matkustaa kaupungista myös vanhanaikaisilla hevosrattailla.

Hevoset seisoskelivat odottamassa matkustajia. Mies pesi yhtä hevosta vesiletkun kanssa. Ajuriksi ilmaantui nuori poika, ja mies auttoi kohteliaasti Ms Tatin kärryyn ja haki vielä huolehtivasti hänen syliinsä viltin, tarkasti ja kiristi hevosen kiinnityshihnat samalla kun antoi pojalle ohjeita.

He kopistelivat pian kaupungin katua autojen keskellä. Poika vaikutti ujolta ja hiljaiselta. Sitten he kääntyivät ajotien rinnalla kulkevalle hiekkatielle ja hevonen hirnahti iloisesti.

- Se pitää tästä tiestä enemmän kuin autojen keskellä menemisestä.

Ms Tati avasi keskustelua pojan kanssa.

- Niin pitää. Ja tämä tie on rakennettukin ihan meitä varten. Täällä saavat ajaa vain hevoset.

Poika tahtoi tietää mitä Ms Tati piti Irlannista.

- Tulen tänne toistekin.

Tähän asti ihan totinen poika nauroi, ja Ms Tati yhtyi nauruun. Hevonen käänsi päätään heitä kohti ja nauroi myös.

- Aika puhelias hevonen.

- Kyllä, se hirnuu paljon.

Hevonen kääntyi jonkin ajan kuluttua omia aikojaan, ohjastamatta, metsäiselle tielle, jota se ravasi tottuneesti. 

Ms Tati keskittyi nauttimaan aikamatkailusta. Olen matkalla kartanoon hevoskyydillä, hän hehkutti mielessään. Tai en tiedä onko tämä kartano vai linna, mutta joka tapauksessa tämä voisi tapahtua 200 vuotta sitten.

He ajoivat läpi metsän. Kauris ylitti tien heidän edestään ja katosi pelästyneenä näkyvistä. Hevonen alkoi hidastella lähestyessään kahden kapean tien risteystä keskellä metsää, mutta poika heilautti suitsia ja se lisäsi taas vauhtiaan. Ennen risteystä, jossa risteävän tien näkyvyys peittyi kokonaan kasvillisuuden taakse, hevonen kuitenkin hirnui pitkään ja kimeästi, päätään nostaen. "Täältä tullaan, väistäkää!"

Ms Tati alkoi jo kiintyä tähän huomaavaiseen hevoseen.

He seurasivat järven rantaa ja ohittivat mustia lehmiä, jotka lepäilivät suuren puun alla laitumella. Ms Tati oli lukenut matkaopastaan ja kysyi olivatko lehmät Kerryn karjaa, paikallista alkuperäistä karjarotua. Kyllä olivat, ja Ms Tati huomasi tyytyväisenä tehneensä poikaan vaikutuksen karjatietoudellaan.

Muckross House alkoi pilkottaa jo edessäpäin. Sen pihalla Ms Tati kiipesi alas vaunuista, kiitti, maksoi pojalle ja meni vielä kiittämään taputuksin hevosta, jonka poika oli ajanut suoraan juomapaikalle.

- Se osasi hyvin, eikö osannutkin!

Poika iloitsi vilpittömästi hevosensa onnistumisesta.

Ensimmäiseksi Ms Tati halusi nähdä puutarhan. Hän kiersi talon taakse: siellä aukesi englantilaisittain tutusti valtaisa nurmikenttä, jota ympäröi muuri. Muuria vasten erottautui monenlaisia kukkia, joista Ms Tati huomasi ensimmäiseksi ruusut. Nurmikolta oli upeat näkymät sekä muurin takaa alkavalle Killarneyn luonnonsuojelualueelle että läheiselle järvelle.

Muckross Housen esitekuva. Copyright Muckross House.

Ms Tati kiersi muuria tutkien sen kauniisti rapautunutta pintaa ja sitä pitkin kiipeileviä ja sen lämmössä kasvavia kasveja. Hän ihaili yksinkertaisten luonnonruusukantojen käyttöä, täällä ne olivat arvossaan. 

Hän löysi myös ruusulajikkeen, jonka ruusuisuudesta hän ei ollut täysin varma, sillä lehdet eivät olleet ruusun lehtiä. Yksinkertainen kukka kuitenkin oli kuin ruusunkukka, paitsi että se näytti siltä kuin olisi ollut tehty silkkipaperista, joka olisi nuppuvaiheessa hiukan rutistunut. Jokaisen terälehden tyvessä oli suuri terälehden väristä poikkeava täplä. Ms Tati oli nähnyt tällaisia kukkia vain brodeeraustöissä.

Muurista johti portti salaperäiseltä näyttävään metsäpuutarhaan. Ms Tati hengitti syvään metsäistä tuoksua ja nautti suurten puiden läheisyydestä. Polkua kävellessään hän löysi yhä uusia kukkivia pensaita ja kasveja sekä kokonaisen kosteikkopuutarhan. Päämäärätön vaeltelu metsässä johdatti hänet lopulta tielle, jonka hän paikalla olevista viitoista ja kartoista tuli tietämään Torcin vesiputoukselle johtavaksi tieksi.

Hän luki karttataulusta, että Killarneyn kansallispuistoon kuuluvalle putoukselle olisi matkaa parin kilometrin verran ja päätti, että se oli hänelle ihan sopiva kävelyreitti.

Hänen lähdettyään kohti putousta hiekkatie lähestyi hyvin pian houkuttelevasti järvenrantaa ja Ms Tati poikkesi tieltä nähdäkseen järven paremmin. Järvi lepäsi kirkkaana ja tyynenä vuorten juurella. Rannan ruo’ikko muodosti mukavan vastakohdan karuille vuorinäkymille. Rannallakin kasvoi joitakin vanhoja, suuria puita ja hän levähti nojaten puunrunkoon ja antaen katseensa imeä näkymän kauneutta.

Matka vesiputoukselle jatkui metsätienä. Sen varrella oli vanhoja kivisiltoja, joiden ali vesi virtasi kohisten, vaikka joki tai puro olikin melko kapea. Tie muuttui ylämäeksi ja Ms Tati istuutui välillä tienvieren kivelle ja katseli hetken kanssakulkijoitaan. Sunnuntai oli tuonut paikalle runsaasti lapsiperheitä, ihan pientenkin lasten kanssa. Ilmeisesti tie ei missään vaiheessa tulisi muuttumaan mahdottomaksi kulkea lastenrattaidenkaan kanssa.

Paljon ennen putouksen ilmestymistä näkyviin Ms Tati saattoi kuulla sen kohinan. Hän oli kuullut, että putouksessa ei tällä hetkellä ollut kovin paljon vettä ja ettei se ollut nyt komeimmillaan, mutta oli silti vaikuttunut paikan kauneudesta saadessaan parikymmenmetrisen putouksen näköpiiriinsä.

Talolle palatessaan Ms Tati suuntasi suoraan ravintolaan ja söi mehevän kasvispiirakan salaatin kanssa. Kaikki lapsiperheet tuntuivat olevan ruokailemassa samaan aikaan. Ulos katsellessaan hän huomasi taivaan vetäytyvän nopeasti pilveen ja tunnisti jo irlantilaisen sääilmiön, tyhjästä ilmaantuvan sadekuuron, tulevan.

Sade päättyi melkein yhtä nopeasti kuin alkoikin ja Ms Tati jatkoi tutkimusmatkaansa. Hän kävi tarkistamassa milloin seuraava talon esittelykierros alkaisi ja osti lipun, kuljeskeli sen jälkeen hiukan päämäärättä lähialueella ja huomasi, että lapsiperheiden suurin kiinnostuksen kohde näyttivät olevan alueen maalaistaloihin järjestetyt kiertoajelut, joilla lapset pääsivät tutustumaan talojen töihin ja tietenkin eläimiin.

Aikaa oli sen verran, että hän ennätti vierailla käsityömyymälässä. Irlannissa tehdään erinomaisia villakankaita - ihme oikeastaan, jollei tehtäisi, niillä lammasmäärillä, Ms Tati ajatteli muistellessaan näkymiä teiden varrelta.

Hän katseli myymälässä toinen toistaan hienompia tweedkankaisia takkeja, pukuja, huiveja ja muita asusteita, mutta malttoi mielensä hintalappuja silmäiltyään. Myymälässä oli esillä Muckross Housen omien kankureiden tuotteita.

Kun aika taloesittelylle koitti, odotteli talon sisäpihalla jo muitakin. He astuivat ensimmäiseksi talon hieman synkkään sisääntuloaulaan, jonka seinillä komeili suuri määrä talon aikaisempien isäntien saaliseläinten päitä. Huh, Ms Tati ajatteli. Ei olisi kovin mukava joutua odottelemaan täällä kauan. Olikohan noiden villisikojen ja kaikkien isosarvisten eläinten päiden tarkoitus saada tulija tuntemaan olonsa hieman varautuneeksi isäntäväen voiman ja vallan edessä.

Oppaana toimiva mies aloitti esittelyn ja muistutti, että talossa olevat huonekalut olivat museoesineitä, joten niitä ei saanut koskea saati esimerkiksi istua tuoleille, ne eivät antiikkihuonekaluina sellaista kestäisi.

Opas oli juuri päässyt hyvään vauhtiin entisaikojen metsästyssaaliiden kuvailussa, kun viereiseltä käytävältä alkoi kuulua ääniä ja hän havaitsi omin päin talossa liikkuvia ihmisiä. Pahoitellen hän poistui ohjaamaan heidät ulos. Palatessaan hän saattoi havaita, että ryhmän amerikkalaiset osallistujat istuivat aulan vapailla tuoleilla odottamassa häntä. Harmistuneena opas ojensi heitä tarkkaamattomuudesta ja amerikkalaiset nousivat lievästi hämmästyneen näköisinä ylös. He katsahtivat tuoleihin, joilla olivat istuneet, kasvoillaan kysymys: Mitäs erityistä näissä vanhoissa kuluneissa tuoleissa muka on?

Esittely johdatti ryhmää komeasta huoneesta toiseen. Talo pullisteli taide-esineitä, maalauksia ja hienoja käsityöperinteitä edustavia huonekaluja. Näköalat yläkerran huoneista kohti omaa puutarhaa, metsää ja järveä pakottivat Ms Tatin henkäisemään. Hän kuvitteli millaista mahtaisi olla herätä aamulla tällaisessa talossa ja katsoa ikkunasta millainen sää ulkona oli.

He tulivat tietämään, että taloa saattoi kutsua linnaksi, koska kuningatar Viktoria oli yöpynyt siellä. Kuningatarta varten piti rakentaa makuuhuone linnan alakertaan, sillä hän pelkäsi tulipaloja eikä suostunut siitä syystä nukkumaan yläkerrassa. 

He pääsivät tutkimaan kuningattaren yhden yön vierailua varten tehtyä makuuhuonetta, sen mahtavaa pylväsvuodetta ja muhkeita tekstiilejä. Ikkunan edessä oli kirjoituspöytä siltä varalta, että kuningattaren tarvitsisi vierailupäivänään allekirjoittaa joitakin papereita.

Kuten arvata saattaa, yleisöä kiinnostivat eniten kuningattaren toilettivarusteet.

  

PS Kotiin palattuaan Ms Tati tutki kasvikirjojaan ja netin valokuvia. Hänelle selvisi, että rypistyneet ruusut olivat kistuksia, englantilaiselta nimeltään rock rose.